Näyttelyarkisto

Teollisuuden tekijät METSÄKANSA

Hattulassa asuva taidemaalari Ismo Hyvärinen (s.1962) maalaa tunteella osittain ei-esittäviä, maisemallisia teoksia. Maalaaminen on väline, jolla taiteilija käsittelee aikaan ja olemiseen liittyviä kysymyksiä. Ihmisyys ja ihmisenä olemisen mysteeri kiehtovat häntä loputtomasti. Hänen teemoissaan on läsnä myös aikaamme sävyttävä monikasvoinen uhka. ”Maalauksissani puen näkyväksi inhimillistä tasapainoilua valon ja pimeyden välillä.” 

Ismo Hyvärinen korostaa töissään samaa mitä vastikään edesmennyt värien tutkija, kuvataiteilija Rafael Wardi (1928–2021): Taide on symbolikieltä. Se on itsensä tutkimista, etsimistä ja maailmaan katsomista. Hyvärinen tarkkailee olemassaolon arkea ja haurautta, ja tuo ne näkyviksi.

Romanttinen tarinankerronta elää Outokummusta kotoisin olevan Ismo Hyvärisen sielukkaissa maalauksissa, joiden aiheet kertovat taiteilijan syvästä luontosuhteesta ja yhteydestä metsäsuomalaisuuteen. Erityisesti suomalaisten rakas toteemieläin toimii haaveiden ja unelmien mutta myös pelkojen ja kipujen alter egona – kuitenkaan paljastamatta todellista luonnettaan. Vastakkainasettelusta huolimatta valo ja toivo voittavat aina Hyvärisen taiteessa.     
Taiteilijan yksityisnäyttelyitä on ollut viime vuosina Gumbostrand Konst&Formissa Sipoossa (2020), 2019 Galleria Katariinassa (2019), Galleria Harmajassa Oulussa (2018), Galleri Herassa Tukholmassa (2017) ja Galerie Toolboxissa Berliinissä (2016). 

Lisää taiteilijasta: ismohyvarinen.fi
Lisätietoja: Elina Vuorimies, intendentti, p. 040-503 7760, elina.vuorimies@varkaus.fi

Imatran taidekoulusta valmistunut kuvataiteilija Anne-Mari Heiskanen pohtii taiteessaan ihmisyyttä. Heiskasen teosten värit kumpuavat Saimaan ääreltä, taiteilijan kävelyretkien varrelta. Taiteensa maisemalliset elementit kallistuvat kohti abstaktioita, joissa henkilökohtaisen elämän ja ympäristön tapahtumat kohtaavat. Näyttelyn teokset ovat saaneet vaikutteita myös matkalta Lapin tuntureille.

Savonlinnassa asuva ja työskentelevä Heiskanen työskentelee usein teossarjoittain. Missä lentävät paratiisilinnut on taiteilijan uusin maalaussarja. Hän kuvaa runollisesti ihmiselämää, lohtua ja paremman elämän toivoa: ”Toisinaan, kesäöisin kuulen mustarastaan kiehtovan, kirkkaan eloisan laulannan. Se soi vihreiden lehvien ja hoikkien puunrunkojen katveessa, metsälammen hämäräisyyden yllä, pujotellen notkeasti makuuhuoneeni ikkunan raosta ummistettujen silmieni taakse ja pysähtyy mielihyvän taajuuteen. Muistan sen ja tavoittelen sitä, odottaen mustarastaiden paluuta ja niiden ylimaallista laulua.”    
 
Vuodesta 2002 lähtien Heiskanen on esitellyt töitään lukuisissa yksityis-, yhteis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja Euroopassa. Hän on mm. Taidemaalariliiton, Viipurin Taiteilijaseuran ja Suomen Taidegraafikoiden jäsen.  Taiteilija on omistanut näyttelynsä viime kesänä edesmenneelle äidilleen. 

Lisää taiteilijasta: annepelkonen.com

Villa, Virkamiesklubi, Varkauden klubi, rakennuksesta oli moneksi. Varkautelaisia kohtasi 27. helmikuuta 2021 suuri yhteinen suru, kun lähes 150 vuotta vanha rakennus tuhoutui tulipalossa täysin. Rakennus on toiminut monien juhlien, tapahtumien ja perhetilaisuuksien näyttämönä, ja siihen liittyy tuhansia tarinoita varkautelaisista, Varkaudesta ja Varkauden teollisuuden historiasta. Näyttely esittelee varkautelaisten muistoja rakennuksesta ja aikaa, jolloin se toimi varkautelaisten silmäätekevien kokoontumispaikkana ja juhlatilana. Legendaariset loppiaistanssiaiset, vappubrunssit ja naamiaiset nimekkäine esiintyjineen heräävät näyttelyssä henkiin.

Varkauden klubina tunnettu rakennus toimi aluksi Varkauden ruukinpatruunan asuntona. Huvila siirrettiin Varkauteen vuonna 1876 Terijoelta Paul Wahl & Co:n omistamalle Varkauden ruukille. Rakennus toimi ruukin paikallisjohtajan asuntona aina vuoteen 1946. Seuraavana vuonna Villa muutettiin kaupunginarkkitehti Kalevi Väyrysen suunnitelmien mukaan virkamiesklubiksi.

Jo sotavuonna 1942 Alvar Aalto oli piirtänyt Klubin muutostyösuunnitelmat, mutta ne jäivät toteutumatta. Aalto oli ystävystynyt 1930-luvulla Ahlström-yhtiön toimitusjohtajaan Harry Gullichseniin ja tämän vaimoon Maire Gullichseniin, Walter Ahlströmin tyttäreen. Aaltojen ja Gullichsenien ystävyyden seurauksena perustettiin muun muassa Artek, jonka kalusteilla Klubiakin sisustettiin.

Noormarkun Käsityöt oli taideteollisuusyritys, joka valjasti korkealaatuisen käsityötaidon moderniin muotoiluun.  Sen perustivat taidemesenaatti Maire Gullichsen (1907–1990) ja muotoilija, akateemikko Bertel Gardberg (1916–2007). Gullichsen kuului vauraaseen Ahlströmin teollisuussukuun, jonka tehtaat toimivat myös Varkaudessa. Hänen tavoitteenaan oli säilyttää käsityötaitoja kotiseudullaan Noormarkussa sekä edistää laadukkaiden taideteollisuustuotteiden valmistusta aikana, jolloin Suomi teollistui nopeasti. Kaupunkeihin muuttaneet nuoret aikuiset muodostivat uuden asiakasryhmän.

Noormarkun Käsitöissä nuoret muotoilijat saivat kokeilla siipiään. Yrityksen tunnetuimpia tuotteita ovat Bertel Gardbergin suunnittelemat pienesineet, Nanny Stillin kyntteliköt ja Kristian Gullichsenin Vanikka-huonekalusarja. Tärkein jälleenmyyjä oli taideteollisuusliike Artek, ja tuotteiden olikin tarkoitus täydentää Artekin valikoimaa. Noormarkun Käsitöiden tavoitteena oli tulla merkittäväksi osaksi kansainvälistä taideteollisuuskenttää. Apuna olivat Maire Gullichsenin laajat kansainväliset verkostot. Kauppaa käytiin etenkin Eurooppaan ja Amerikkaan.

Korkea laatu ja laaja valikoima osoittautuivat kuitenkin liian hankalaksi yhtälöksi heikosti organisoidulle yritykselle, ja Noormarkun Käsityöt lakkautettiin oltuaan toiminnassa vain 15 vuotta.

Näyttelyn on tuottanut Porin taidemuseo, 2021.

Metsänpeitto juhlistaa suomalaisen kansan ikiaikaista suhdetta luontoon. Toiminnallinen näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen ja se kertoo tarinoita myyttisestä suomalaisesta metsästä. Näyttelyn kantavana teemana ovat ihmisten kokemukset ympäröivästä maailmasta.

Tarinat innostavat kaikkia, ei pelkästään lapsia, leikkimään ja mielikuvittelemaan metsässä. Näyttelyssä vierailijat muuttuvat metsän asukkaiksi ja pääsevät käymään metsänpeitossa, haltioiden ja maahisten salaisessa maailmassa.

Metsänpeiton on tuottanut Tampereella toimiva Lastenkulttuurikeskus Rulla.

Ks. lisätietoja: Näyttelykalenteri 2022.

Kuvataiteilija Martti Matilaisen (s.1948) teemana on autioituva maaseutu, eräs häviävä rakennettu ympäristö. Sukupolvien ajan asutut tilat autioituvat ja katoavat vähitellen takaisin luontoon. Matilainen haluaa kunnioittaa ja muistaa sitä sukupolvea, joka on omalta osaltaan ollut rakentamassa Suomea. 

Martti Matilainen ei dokumentoi vaan haluaa välittää sanomansa kokemuksellisena taideteoksena. Taiteilija tekee värikuvakollaaseja, usean kuvan koosteita, joissa hän leikittelee erilaisilla pakopisteillä, mittasuhteiden muutoksilla ja kuvan sisäisillä valoilla ja varjoilla. 

Kuvataiteilija Martti Matilainen on opiskellut Suomen taideakatemian koulussa vuosina 1969–1973 ja Vapaassa taidekoulussa sekä Espoon taidekoulussa. Antiikin taidetta, kirjallisuutta ja kulttuurihistoriaa yleisen taidehistorian lisäksi hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa vuosina 1984-88 ja Helsingin yliopistossa 1988-90. Taiteilija hyödyntää laajaa osaamistaan sekä värikästä elämänkokemustaan unenomaisissa kuvissaan, joiden keskeisenä aiheena on usein ihminen. Hän kuuluu yhä harvalukuisempaan ja uhanalaiseen lajiin nimeltä boheemi taiteilija.

Takaisin luontoon-sarjan DiBond pigmenttivedokset ovat vuosilta 2017–2020. Palkittu taiteilija asuu nykyisin Virtasalmella ja oli vuoden 2016 Fotofinlandia-finalistina kuvasarjallaan Mun Stadi. 

Taiteilijan kotisivut: marttimatilainen.com

Aiheen perusteella tekniikkansa valitseva kuvataiteilija Minna Herrala (s.1964 Hankasalmi) käsittelee teoksissaan sitä, kuinka kohtelemme toisiamme, eläimiä ja luontoa. Kaiken kattava teema on empatia. Animalistic-sarjan piirustuksissa Minna Herrala nostaa esille yksittäisiä eläimiä tai eläinlajeja esimerkeiksi meillä tai muualla maailmassa eläimiin kohdistuvasta epäeettisestä kohtelusta ja hyväksikäytöstä. Taiteilija uskoo, että vaikeistakin asioista voi kertoa positiivisen, korjaavan sanoman kautta.

Ihmisellä on omituisen kaksijakoinen suhtautuminen eläimiin. Toisen ihmisen lemmikkieläin on toiselle pihvi. Samalla eläinlajilla voi olla useita statuksia, joiden mukaan sitä kohdellaan, ja jonka mukaan se ansaitsee oikeutensa. Eläintarhassa ketun oikeutena on liikkua ja elää rajoitetulla, mutta huomattavasti suuremmalla alueella, kuin lajitoverillaan tarhaketulla. Luonnossa vapaana elävää kettua metsästetään lähinnä huvin vuoksi.

Minna Herrala asuu Seinäjoella, jossa hän on kutsuttuna mukana Seinäjoen Taidehallin 2020 näyttelyssä What´s like to be an Animal. Viimeisimpiä ulkomaisia näyttelyitä 2018 YK:n päämajan näyttelytilassa 4 WG Gallery Pink-näyttely Syöpäsäätiön tukemiseksi, kotimaassa 2018 Jatkuvuus / La Continuita Galleria Rantakasamissa Helsingissä, 2020–2021 näyttelyitä BELA Biennaali Kaapelitehtaalla Helsingissä.

Lisää taiteilijasta: minnaherrala.com

Henkilö- ja muotokuvia Varkauden kaupungin ja Kuopion taidemuseon kokoelmista.

Kesänäyttelyssä tutkitaan mallin merkitystä eri kokoelmista kootussa näyttelyssä. Taiteilijan mallina on usein ollut oma lähipiiri tai toiset taiteilijatoverit. Taiteilijoiden omakuvat saattavat syntyä kun muuta mallia ei ole, toisaalta taiteilija saattaa tutkia vapaammin maalausteknisiä kysymyksiä juuri omakuvissaan.

Pitääkö muotokuvan tai henkilökuvan olla näköinen? Tämä on puhutellut laajoja piirejä varsinkin julkisten muotokuvien kohdalla. Ne ovat ikään kuin yhteistä omaisuutta, mutta usein piilossa katseilta. Näyttelyn nimi Poseerauksia viittaa esiintymiseen harkitussa asennossa vaikuttavuutta tavoitellen. Aina näin ei ole.

Näyttelyssä tarkastellaan aiheen kuvaamistapoja 1900-luvun alkukymmeniltä tähän päivään. Kuopion taidemuseon kokoelmista on saatu keskeisiä henkilökuvia täydennykseksi Varkauden kaupungin Rakel Kansasen kokoelman teoksille.

Näyttelyn nykypäivän osuus koostuu julkisista muotokuvista Varkauden kaupungin kokoelmista, viimeisimpänä valtiopäiväneuvos Kari Rajamäen (s.1948) virallinen muotokuva vuodelta 2018. Varkautelaisen yleisön kannalta kiinnostava on miljöömuotokuva Varkauden aluesairaalan ylilääkäri Kaarlo Hopusta vuodelta 1975. 

Ks. lisätietoja: Näyttelykalenteri 2022.

Hallituksen linjauksen mukaisesti koronavirusitilanteen hoitamiseksi Varkauden museot ja näyttelytilat on suljettu 19.4.2020 saakka. Joten Warkauden Lehden 100 v juhlanäyttely on päättynyt suunniteltua aikaisemmin.

”Olla sieluna ruumiissa” tahtoi Armas Emanuel Salmelainen Warkauden Lehden olevan Varkaudelle hänen perustaessaan sen. Warkauden Lehden ensimmäinen numero ilmestyi 17.12.1919 ja näin Warkauden Lehti on toiminut kaupungin sieluna jo sata vuotta.

OTSIKOISSA! -näyttelyssä tutustutaan lehden kunniakkaaseen historiaan. Lehtikuvat ja sitaatit kertovat paitsi lehden kehittymisestä myös Varkauden merkittävistä tapahtumista ja ilmiöistä eri vuosina. Samalla kun Warkauden Lehti täyttää sata vuotta, saavuttaa Varkauden kaupunki 90 vuoden iän. Oman lehden saaminen paikkakunnalle oli merkittävä tekijä kauppalan ja myöhemmin kaupungin muodostumisessa. Oma ”Varkauslehti” on ollut tärkeä varkautelaisen identiteetin muodostumisessa.

Näyttelyssä käsitellään Warkauden Lehden uutisoimia tapahtumia teemoilla uutiset, urheilu, teollisuus, kulttuuri ja kaupunki. Oman teemansa on saanut myös paikallislehdelle tyypilliset pikku-uutiset. Näyttelyssä pääsee myös tutustumaan Warkauden Lehden ensimmäiseen vuosikertaan sekä lueskelemaan lehden muitakin vanhoja vuosikertoja.

Satavuotisnäyttely on toteutettu yhteistyössä Warkauden Lehden kanssa.

Lisätietoja näyttelystä: Tutkija Hilkka Lehtimaa, puh 044 743 6453, hilkka.lehtimaa@varkaus.fi, Varkauden museot, Toimisto- ja arkistotilat, Savontie 4, 78300 Varkaus.

Suomalaista ekspressionismia keräilijä Jani Pakkalan kokoelmasta

Turkulaisen kuvataiteilijan, Ulla-Maija Kallisen (s.1956) maalausten lähtökohtana on rehevä luonto, josta usein suikertaa esiin muinaisten kulttuurien dekoratiivisia kuvioita, menneisyyden jättämiä jälkiä. Useissa töissä on aistittavissa metsän tuntu ja olemus, värien ja kosteuden vaihtelua. Metsä merkitsee toisaalta rauhaa, toisaalta vastakohtia ja salaperäistä voimaa. Töissä näyttäytyy myös metsän eläimiä, jotka hämärissä usein tulevat esiin. Metsä on niiden suoja ja turvapaikka. Metsä tai muu miellyttäväksi koettu paikka luonnossa voi vaikuttaa ihmiseen henkisesti virkistävästi. Uusimmissa töissä on myös viitteitä luontokohteiden suojelukseen. Taiteilijalle luonnon kasvu kuvastaa ihmisen henkistä kasvua.

Maalaukset ovat fantasiaa, ja ne heijastavat mielen kerrostumia. Teokset syntyvät luonnon välittämistä yllykkeistä, jotka tarjoavat lähtökohdan vapaaseen riimittelyyn ja leikittelyyn hehkuvilla väreillä muotoja rönsyttelemällä.

Ulla-Maija Kallinen on taustaltaan humanisti, jonka teoksissa kiinnostus ympäröivään luontoon, vanhoihin kulttuureihin ja estetiikkaan tulee omaleimaisella ja orgaanisella tavalla näkyville. Kallisen töitä on ollut esillä yksityisnäyttelyissä mm. Wäinö Aaltosen museossa, Porin taidemuseossa, Keski-Suomen museossa, Yrjö A. Jäntti Taidekokoelman Taidemuseossa, Raision ja Kouvolan taidemuseoissa sekä lukuisissa gallerioissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tämän lisäksi Kallinen on osallistunut kymmeniin ryhmänäyttelyihin Suomessa ja muualla Euroopassa.

Taiteilijan kotisivut: ulla-maija.kallinen.net

Ks. lisätietoja: Näyttelykalenteri 2021.

Teollisuuden tekijät - Kymmenen tarinaa tehtailta - näyttely esittelee Varkauden teollisuuden historiaa työntekijöiden näkökulmasta aina 1800-luvulta nykypäivään saakka. Tarinankertojina ovat työnjohtaja Erkki, pääkasööri Arvid, konstruktööri Valpas, asentaja August, valaja Kalle, vanerityöntekijä Meeri, maalari Kusti, silinterimies Kauko, laborantti Tapio ja sahuri Jukka.  Kerrontaa tukevat upeat valokuvat Varkauden museoiden valokuva-arkistosta sekä Tehtaan museon kokoelmista peräisin oleva alkuperäisesineistö.

Varkauden teollinen historia alkoi vuonna 1815, huhtikuun 20. päivä, jolloin vapaaherra Gustaf Wrede sai senaatin luvan ruukin perustamiseksi. Alueen teollisuuden historia on pitkä ja monialainen. Varkaudessa on luotu menestyksellisesti mm. ruukki- ja konepajatoimintaa, laivanrakennus- ja puunjalostusteollisuutta sekä saha- ja paperiteollisuutta. Varkauden tehtaiden ympärille muodostunut yhteisö poikkesi ympäristöstä työn, sosiaalisten suhteiden, arvojärjestyksen ja tapojen suhteen.

Varkauden teollisuuden historiaa on aiemmin tuotu esille lähinnä teollisuuslaitosten näkökulmasta. Kymmenen tarinaa tehtailta -näyttely suuntaa katseet teollisuushistorian taustaan eli pienten yhteisöjen ja yksilön menneisyyteen. Näyttelyssä huomio kiinnittyy teollisuuden tekijöihin ja työväestön rooliin Varkauden teollisessa kehittymisessä.

Varkauden taidemuseo PopUp Varkauden kirjaston näyttelytila
Osmajoentie 1

Kuvataiteilija Tarja Wallius käyttää teoksissaan pelkästään kierrätettyjä ja löydettyjä materiaaleja.  

Varkaudesta syntyisin oleva Tarja Wallius työskentelee projektinomaisesti. Valmiiden tilateosten taustalla on usein taiteilijan muistot ja kuullut tarinat. 2015 hän tutki naisen eri rooleja haastattelemalla suvun naisia. DREAM nähtiin Vanhassa Varkaudessa Peltolan galleriassa. Hääpukua muistuttava vannehame korsetilla koostuu vanhoista nenäliinoista, joihin oli kirjottu suvun naisten tarinoita.  

Juhlanäyttelyn kuusi isoa tilateosta vuosilta 2000 - 2020 edustavat taiteilijan taideprojekteja koti- ja ulkomailla. Näyttely on saanut nimensä lentoinstallaatiosta, joka liittyy sukuhistoriaan. Materiaaleina ovat Pielisen rannoilta kerätyt luonnonainekset. Roskataideprojektin 2017 taustalla on residenssityöskentely Etelä-Afrikassa. Näyttelyn Toinen tiili seinässä-installaatio toteutui ympäristöstä löytyneistä pienistä sipsipusseista ja San-nuorten työpajoissa tekemistä symboleista. 

Tarja Wallius lähestyy aiheita tekstiilitaiteen näkökulmasta. Teososat on liitetty ompelemalla tai punomalla yhteen. Näin myös valoteoksessa Haraso – Hyvä, jonka aineksina ovat Murmanskista kerätyt roskat.
Puhtaasti kotimainen teos on Jokapäiväinen juhlamme, jossa puiset työkalut ja keittiövälineet edustavat ihmisten välisiä suhteita ja naisena olemista. Tekniikat ja tekemisen tapa puolestaan kertoo ympäristöasioiden tärkeydestä.

Kuopiossa asuva taiteilija teki oman tuotemerkkinsä kautta ekologisia käyttö- ja taidetekstiilejä vuosina 1992 – 2013. 20 vuotta sydäntä lähellä olevaa batikkitekniikkaa edustaa näyttelyssä Tasapeli, 11-osainen tilateos vuodelta 2000. Tarja Wallius on opiskellut graafisen ilmaisun linjalla Kuusamossa 1985-1986, Varkauden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa 1987-1988 ja Kuopion käsi- ja taideteollisuusakatemiassa artenomiksi 1988-1992.  

Tarja Walliuksen teoksia on ollut esillä lukuisten kotimaan näyttelyiden ohella kansainvälisissä jurytetyissä näyttelyissä muun muassa Itävallassa, Belgiassa, Italiassa, Portugalissa, Virossa ja Amerikassa. Teoksia on Suomen Käsityömuseon, Kuopion taidemuseon, Pohjois-Savon taidetoimikunnan, Savon Sanomien, Varkauden Navitaksen ja Varkauden kaupungin kokoelmissa.

www.tarjawallius.fi  

Kuvanveistäjä Reetta Gröhn-Soinisen värein käsitellyt puufiguurit laulavat tässä näyttelyssä joukolla kuorossa. Pojat elehtivät, ilmeilevät ja jurottavat koko kehollaan. Omin materiaali taiteilijalla on nykyveistossa harvinainen puu, joskus betoni.

Materiaali on luonteva jatke entiseen, sillä taiteilija teki vuonna 1993 taidekoulun lopputyönsä ratapölkyistä. Veistosten tekeminen alkaa puupölkystä, tärkeimpinä työvälineinä moottorisaha, kirves ja puukko. Puu saa näkyä ja tuntua myös viimeistelyssä.

Joensuulainen kuvanveistäjä Reetta Gröhn-Soininen (s.1969) valmistui Turun piirustuskoulusta 1993. Kuvataidekoulutusta hän sai tätä ennen Joutsenon kuvataidelinjalla 1988-89 ja Limingan Taidekoulussa 1989-90.  Vuonna 2017 nähdyn taiteilijan yksityisnäyttelyn Voi poijaat-sarjan taustalla on omat lapsuuden muistot.
 
”Laulavat poijaat ilmaantuivat työskentelyyni kuin varkain. Olin lukenut lehtiartikkelin, jossa Suomessa vaihto- oppilaat olivat kiinnittäneet huomion meidän kulttuurimme vahvaan kuorolauluperinteeseen. Hiljainen, juro kansa, joka pitää yhdessä laulamisesta. Ja toisaalta, olen itse paljasjalkainen pohjoiskarjalalainen, joiden kuuluu luikauttavan laulun tuon tuosta. Siitä alkoi oma mielenkiintoinen matka laulupoikien pariin. Olen pohtinut teoksissani paljon ihmisten välistä kommunikaatiota, ehkä nimenomaan sen puutetta. Sanatonta viestintää, eleitä, ilmeitä. Pysähtynyttä liikettä, hetkeä, läikähdystä seuraavasta ajatuksesta.

Olen pohtinut yhteisöllisyyttä. Mikä on yksilön rooli joukossa? Muuttuuko yksilö joukossa? Kenen joukossa seisot, kenen lauluja laulat? Puu materiaalina tuntuu omimmalta. Pidän sen tuoksusta, karheudesta, painosta, lämmöstä, suomalaisuudesta.

Olen löytänyt värin ja viivan. Enkä tykkää laulaa.”

Samaan aikaan Varkauden yksityisnäyttelyn kanssa taiteilijan veistoksia nähdään Helsingin Stoa-kulttuurikeskuksen näyttelyssä joulukuusta tammikuulle. Pohjoinen suunta–värihyökkäys -ryhmänäyttely jatkaa Helsingistä Petroskoin taidemuseoon maaliskuussa 2019.

Kuvataiteilija Helmi Maria Leppäkosken yksityisnäyttely Matkani taiteessa esittelee rohkean kokeilijan ja tunnemaalarin. Näyttely hahmottaa vertauskuvallisesti taiteilijan omaa matkaa tunnistettavin symbolein, luonnontunnelmissa.

”Työskentelyni maalausteni tai veistosteni kanssa on merkinnyt minulle yhteyttä luontoon, sen monikerroksellisuuteen. Luonnosta imen ideani hyvin syvällisesti. Maalauksissani realistinen idea pelkistyy, muuttuu…”.

Helmi Maria Leppäkoski (s.1935) on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Kaivonotkon tilalla Varkauden Kangaslammilla, Viljolahdessa. Monet näyttelyn fantasiamaalauksista viittaavat taiteilijan Sepän suvun paikasta alkaneeseen matkaan maailmalle.

Intensiivisen värimaalarin kuvastossa toistuu portti-teema, reliefimäisenä sekä maalauksissa että valetuissa seinäreliefeissä. Taiteilijan uusimmissa veistoksissa on käytetty puuta ja lehtikultaa. Piirrosmaista jälkeä edustaa ihmisen elämänvaiheita kuvaava valettu peti-sarja.

Taiteilijan ensimmäisessä yhteisnäyttelyssä vuonna 1993 Helsingin Taidehallissa oli tilateos, vuoden 1994 yksityisnäyttelyssä videoitu tilateos. Tämän näyttelyn naiseuteen liittyvässä installaatiossa Leppäkoski on maalannut kierrätysmateriaalilla repien ja liimaten värillistä paperia. Eri tekniikoin työskentelevä taiteilija ja materiaalikokeilija on opiskellut Taideteollisessa Korkeakoulussa 1971-1974, Vapaassa Taidekoulussa 1989, UIAH avoimessa korkeakoulussa 1989-1992, Taidekoulu Maassa 1991-1995 ja Taideakatemian täydennyskoulutuksessa 2004.

Espoossa asuvalla taiteilijalla on ollut näihin päiviin asti työhuone Kaapelitehtaalla Helsingissä. Kaapelitehtaan taiteilijoiden yhteisnäyttelyihin hän on osallistunut vuosien 1998-2011 välillä.  Espoon Kuvataiteilijoiden jurytettyihin näyttelyihin hän on osallistunut 1999-2017 välillä.

Karjalaistaustainen taiteilija kuuluu Taidemaalariliiton lisäksi Viipurin taiteilijaseuraan, jonka näyttelyissä hän on ollut mukana vuodesta 2004. Ikonimaalarina hän on Suomen Ikonimaalarit ry:n, Suomen Bysanttikomitea ry:n ja Kuvataiteilijaseniorit ry:n jäsen. Suomen Ikonimaalareitten näyttelyihin Leppäkoski on osallistunut vuodesta 1993 ja viimeisimpänä Valamon Kulttuurikeskuksessa 2018 nähtyyn juhlanäyttelyyn, joka oli esillä myös Helsingissä Kulttuurikeskus Sofiassa 2017.

”Kolmen piiri” on esiintynyt yhdessä vuodesta 2008. Kolmen tekstiilitaiteilijan yhteisnäyttelyissä taiteilijat ovat pyrkineet korostamaan vanhojen ja tunnelmallisten rakennusten ilmettä uusilla ja aiemmilla teoksillaan. Porvoon, Jyväskylän ja Porin näyttelyiden jälkeen vuorossa on Varkauden taidemuseo.

Inka Kivalo on kuvakudoksen runoilija, joka maalaa langoilla hitaasti, kerros kerrokselta, lanka langalta – värejä kuunnellen. Teoksiin tallentuvat eletyt hetket, käden jälki, värien hehku ja materiaalien koskettavuus. Hänet on myös palkittu Vuoden tekstiilitaiteilijana ja Suomen Leijonan ritarimerkillä

Heli Tuori-Luutosella on omintakeinen ja vahva ilmaisu. Hänen pienet kirjotut ”akvarellinsa” ovat intensiivisiä mikrokosmoksia. Samalla väriherkkyydellä ja varmuudella ovat syntyneet uudet rakenteelliset työt. Heli taitaa myös monumentaalisen koon, tästä todistavat lukuisat julkiset tilausteokset. Myös Heli on huomioitu Vuoden tekstiilitaiteilijan arvolla.

Riitta Turusta voisi luonnehtia vaistonvaraiseksi rakentelijaksi. Hän käyttää monia materiaaleja ja yhdistelee erilaisia tekniikoita. Usein työt rakentuvat pienistä osista mosaiikin tapaan tai sitten kokonaisuuden luo sarja variaatioita teemasta. Varkauden taidemuseossa pääosassa on uusi "Vasenkätistä" -sarja, jonka kirjotut kappaleet ovat syntyneet vasenkätisten maalausluonnosten pohjalta.

Tekstiilitaiteilijat Inka Kivalo, Heli Tuori-Luutonen ja Riitta Turunen ovat pitäneet yhteisnäyttelyitä mm. seuraavasti:
Forum Box, Helsinki 2008; Heinolan taidemuseo 2009; Vanha kappalaisen talo, Porvoo 2012, Ars Nova Savonlinna 2016, Jyväskylä Galleria Becker 2017 ja Poriginal Galleria Pori 2017.

Taiteilijoiden tuotantoon voi tutustua:
www.finnishdesigners.fi/portfolio/inka.kivalo
www.helituoriluutonen.com                     
www.finnishdesigners.fi/porfolio/riitta.turunen

Varkauden taidemuseo       
Taidekeskus Väinölä: Meerin ateljeessa       
Varkauden seurakuntavirasto Majakka: Virallisia muotokuvia
Kaks Ruusua: Grafiikkaa

6.6.2019 – 1.9.2019

Taidemaalari ja taidegraafikko Meeri Torvisen muistonäyttely on koottu eri museokokoelmista ja yksityiskodeista. Tuotanto lähes 60 vuoden ajalta kertoo taiteilijan näkemyksen muuttumisen maisemallisista valon ja varjon kuvauksista henkilöhahmoihin ja tunteisiin pohjautuviin teoksiin. Taiteilijan mottona oli antaa katsojalle mahdollisuus kehittää kuvaa mielessään eteenpäin. 

Varkaudessa työläiskotiin syntynyt Meeri Torvinen meni Suomen Taideakatemian kouluun 24-vuotiaana, jossa hän opiskeli vuodet 1957-1962 ja stipendiaattina 1962-1964 Aukusti Tuhkan grafiikanpajassa. Yhdistetty stipendimatka ja häämatka vuonna 1962 taiteilijapuoliso Väinö Rouvisen kanssa suuntautui Italiaan. Varhaisrenessanssin taiteilijoista Fra Angelico (1387-1455) teki pysyvän vaikutuksen Meeri Torvisen tuotantoon, jolle kunnianosoituksena syntyi viimeiseksi jäänyt maalaus Ilmestys vuodelta 2017.

Kansallisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin osallistunut taiteilija esiintyi kotikaupungissaan Varkaudessa mieluiten gallerioissa, olihan hänellä 35 vuotta ateljee museon naapurissa Väinölässä. Meerin ateljeessa Taidekeskus Väinölässä esittelee monipuolisen graafikon. Varkauden taidemuseossa on taiteilijan maalauksia ja grafiikkaa Varkauden kaupungin, Kuopion, Joensuun ja Mikkelin taidemuseoiden kokoelmista. Varkauden seurakuntavirasto Majakassa on nähtävillä taiteilijan tekemiä virallisia muotokuvia. 

Meeri Torvisen muistonäyttelyn avajaiset taiteilijan syntymäpäivänä 5.6.2019 klo 17.00 Varkauden taidemuseossa.

Ks. lisätietoja: Näyttelykalenteri 2020.

Sodalle on aina syynsä. Sodalla on aina myös seurauksensa. Vihan värit -näyttely pureutuu niihin tekijöihin, jotka johtivat vuoden 1918 tapahtumiin Varkaudessa. Näyttely ei pääty helmikuiselle palavan sahan valaisemalle Huruslahden jäälle, vaan käsittelee lisäksi sitä, miten sodasta päästiin eteenpäin.

Vihan Värit tutustuttaa kävijänsä molempien osapuolien lähtökohtiin ja lopputulemaan. Vuonna 1918 kaikkien piti valita puolensa. Kävijä kulkee matkan läpi Varkauden, joka muuttuu idyllisestä tehdasyhteisöstä poliittiseksi ruutitynnyriksi osana Suomen ja maailman kohtaloa muuttavaa suurta myllerrystä.

Varkaus oli sisällissodan aikana yksi tärkeimmistä punaisten tukikohdista Savossa. Punaisen valtakauden aikana useat valkoisiksi katsotut henkilöt menettivät henkensä tai vapautensa. Varkauden hallinnasta taisteltiin muutaman päivän

ajan, jonka jälkeen viimeiset punaiset antautuvat massatehtaalla 21.2.1918. Jälkiselvittelyt ja tuomioiden jakaminen alkoivat heti, kun viimeiset punaiset kiväärit laskivat. Välittömästi taistelujen jälkeen tai kenttätuomioistuimen päätöksellä teloitettiin noin 220 punaista. Suhteutettuna väkilukuun Varkauden uhrimäärä oli kaikista paikkakunnista sodan korkein.

Sisällissodan tapahtumien aiheuttama katkeruus ja viha vaikuttivat vuosikausia Varkauden ilmapiiriin. Vaikka sisällissodan tapahtumista on 100 vuotta, molemmilla puolilla tarinat ja muistot elävät yhä.

Sisällissodasta 100 vuotta -tapahtumaviikko Varkaudessa 19.2.-25.2.2018. Vihan värit –näyttelyn kaikille avoimet avajaiset sunnuntaina 18.2.2018 kello 13 avaavat tapahtumaviikon.

Lars Holmström, Kerttu Horila, Helena Hyvönen, Jukka Itkonen, Jouko Järvisalo, Lasse Kosunen, Ipi Kärki, Lars Lamberg, Anneli Loponen, Elisa Rovamo, Timo Viljakainen

Yksitoista Varkautelaista 60-luvun nuorta kiinnostui aikanaan taiteesta ammatiksi asti, monella heillä kipinänä oli kaupungin luova ilmapiiri. He palaavat Varkauteen kuudessa eri historiallisessa kohteessa olevilla kokonaisuuksillaan. Edustettuina ovat kuvataide, tekstiilitaide, kuvanveisto, arkkitehtuuri, muotoilu ja valokuvataide. Nykytaiteen ohella kukin muistelee tekstein nyt jo kadonneitakin kulttuurielämän paikkoja. Nimissä vilahtelevat Keskus-Kino, Tähti-Baari, kuvataideyhdistyksen Potero, Kuvaruukki, Kaupungin kellari, vilkas Ahlströminkatu ja keskusta.

Keraamisiin materiaaleihin keskittyvät kuvataiteilijat Tuula Liimatta ja Anna Toikkanen pohtivat näyttelyssään ajan vaikutusta. Näyttely on tutkimus siitä, miten aika näkyy luonnossa, ympäristössä, ihmisissä ja ihmissuhteissa. Muutoksissa.

Aika kuluu koko ajan, sen kulku eteenpäin on jatkuvaa muutosta. Joskus muutos on nopeaa, toisinaan sitä tuskin huomaa. Sileiksi hioutuneissa kivissä, maaperän kerrostumissa, kasvien kasvussa, kuun vaiheissa ja auringon paikassa taivaalla muutos tapahtuu hitaasti. Lapsena mökkilammen rannalta kerätyistä kivistä kauneimpia olivat ne sileiksi hioutuneet. Silloin ei voinut ymmärtää miten paljon aikaa niiden muodostumiseen oli kulunut.

Tuula Liimatta (s.1975) tekee keraamisia uniikkeja veistoksia ja reliefejä. Lasitteet ja oksidit ovat käytössä luonnon patinan tapaan. Savustus tuo pelkistettyihin, usein pyöreisiin muotoihin ajattomuutta. Muodot syntyvät käsin rakentamisen tekniikoilla. Tuula Liimatta pitää karkean, samottisen saven työstämisestä ja sen tunnusta käsissään. Harmoniaan ja luonnolliseen vaikutelman antavat teokset ovat värimaailmaltaan niukkoja, ajateltuja. Näyttelyn työt ovat vuosilta 2015-2018.

Anna Toikkanen (s.1972) lähestyy muutosta ihmisen elinkaaren vaiheilla, erilaisilla tilantarpeilla: Jokainen tarvitsee oman kodin, tilan. Ihmisen tilat ja tilantarve muuttuvat ajan ja iän myötä. Heti syntymän jälkeen ihmiselle riittää pieni kehto tai sänky. Aika kuluu, ihminen kasvaa, hänen läheisyyteensä ilmestyy muita ihmisiä. Myöhemmällä iällä ihminen saattaa huomata omaavansa liikaa tilaa. Jossain vaiheessa elämää ihmisestä voi tuntua, että muita ihmisiä on hänen ympärillään liikaa. Haluaako hän silloin lähteä itse vai haluaako hän muiden lähtevän? Anna Toikkanen lähestyy teemaa käsitteellisesti ja silti ymmärrettävästi.

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2019.

Varkauden, Forssan ja Valkeakosken museoiden yhteisnäyttely

Varkauden museot 26.5. - 3.9.2017

Tarinoita piipun juurelta on kolmen erilaisen teollisuuskaupungin yhteinen tarina osana itsenäisen Suomen teollista historiaa. Jokainen näyttelyn esine ja vuosikymmen kertoo ihmisistä tehdaskaupungissa. Näyttelyn filmit on tuotettu yhteistyössä paikallisten nuorten kanssa.

Kekseliäät ja eteenpäinpyrkivät miehet rakensivat jo 1800-luvulla tehtaita omaksi ja yhteiskunnan hyödyksi. Humisevien honkien ja kuohuvien koskien maahan kasvoi teollisuusyhteisöjä. Wrede, Wahl, Längman, Granberg, Walden, Wahren - ruotsinkieliset patruunat toivat työtä ja toimeentuloa suomalaiselle rahvaalle.

Varkauden ruukilla jalostettiin metallia ja rakennettiin laivoja. Puuvillakehräämön ja –kutomon ympärille kasvoi Forssan tehdaskylä. Valkeakoskella puu taipui paperiksi. Kun Suomi julistautui itsenäiseksi 1917, olivat pienten suomalaisten teollisuuskaupunkien patruunat ja heidän työntekijänsä luoneet koko kansakunnan tulevaisuudelle vahvan pohjan.

Näyttelyn toteuttajina ovat Varkauden, Forssan ja Valkeakosken museot, jotka ovat tehneet yhteistyötä jo vuodesta 2012 lähtien. Näiden kolmen pienen teollisuuskaupungin museoiden yhteinen kokoelmatietokanta piipunjuurella.fi avattiin vuonna 2014. Nyt yhteistyö jatkuu juhlavuoden näyttelyssä, joka kiertää vuoden aikana Varkauden, Forssan ja Valkeakosken museoissa. 

Kymmenen tarinaa tehtailta

21.8.2015 alkaen, Varkauden museot, yläkerran näyttelytila

Varkauden teollisuuden 200-vuotisjuhlavuotta vietetään vuonna 2015 teemalla Teollisuuden tekijät. Teollisuus ja sen eri teemat koskettavat tavalla tai toisella jokaista varkautelaista, joten Varkauden museoiden osalta tavoite on tuoda yhteistä historiaa yhä enemmän ja monenlaisin tavoin yleisön saavutettavaksi. Teollisuuden juhlavuosi kytkeytyy myös Euroopan neuvoston Teollisuusperintövuoteen 2015, sekä Kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2015 teemaan.

Vuonna 1815, huhtikuun 20. päivä vapaaherra Gustaf Wrede sai senaatin luvan ruukin perustamiseksi. Tästä lasketaan Varkauden teollinen historia alkaneeksi.  Alueen teollisuuden historia on pitkä ja monialainen. Varkaudessa on luotu menestyksellisesti mm. ruukki- ja konepajatoimintaa, laivanrakennus- ja puunjalostusteollisuutta sekä saha- ja paperiteollisuutta. Varkauden tehtaiden ympärille muodostunut yhteisö poikkesi ympäristöstä työn, sosiaalisten suhteiden, arvojärjestyksen ja tapojen suhteen.

Alueen teollisuuden historiaa on aiemmin tuotu esille lähinnä teollisuuslaitosten näkökulmasta. Teollisuuden juhlavuonna halutaan kääntää katseet teollisuuden tekijöihin ja työväestön rooliin 1800-luvulta nykypäivään: seppiin, valajiin, sorvareihin, viilareihin, sähköautomaatioasentajin, kehitysinsinööreihin. Näyttely suuntaa katseet mikrohistorialliseen teollisuushistorian taustaan eli pienten yhteisöjen ja yksilön menneisyyteen.

Sulkavalaisen Tuomo Kukkosen maalausten ja pieksämäkeläisen Juha Lahtisen veistosten näyttelyssä molemmat lähestyvät lajinsa ilmaisutapaa havainnoimalla aihettaan käsitteellisesti ja uudistavasti. Lahtinen käyttää veistoksissaan eri puulajeja, hän yhdistää niihin metalleja tai käsittelee pintaa väripigmenteillä tai tervalla. Kukkosen kuultavat, läpinäkyvälle akryylilevylle maalatut maisemat luovat ainutlaatuisen tila-illuusion. 

Kuvanveistäjä, taidemaalari Juha Lahtinen (s.1957) on siirtynyt vähitellen maalaamisesta veistämiseen, yhdistäen molempia elementtejä keskenään. Häntä kiinnostavat tila, avaruus ja kolmiulotteisuus. Perinteinen puu toimii parhaiten taiteilijan haluamalla tavalla. Leppä, koivu, kuusi ja mänty yhdistyvät usein kupariin, valurautaan tai teräkseen. Aiheet löytyvät luonnosta ja taiteilijan omasta elämästä. 

Kuvataiteilija Tuomo Kukkonen (s.1958) kertoo työskentelystään:

”Maalausteni teemana on maisema. Työskentelen akryyliväreillä ja abstraktien maisemien värit ja tunnetilat nousevat teosten keskeiseksi sisällöksi. Maalauspohjana on akryylilevy ja teokset syntyvät levyn takapuolelle. Maalaaminen tapahtuu siis käänteisessä järjestyksessä ja osittain myös peilikuvana.”

”Asun maaseudulla vanhan kulttuurimaiseman ja luonnon keskellä. Maalausteni vähäeleisissä maisemissa on mukana vain aavistus todellisuudesta. Teosten sisältö tulee mielikuvituksesta, kokemuksista sekä näkemistäni paikoista ja luonnonilmiöistä.”

”Maalauksistani nousee esiin menetyksen, odotuksen ja kaipauksen tunnelma. Näistä rakentuu puhutteleva, yleiseurooppalainen yhteiskunnallinen sanoma - huoli vuosikymmeniä jatkuneesta maaseudun autioitumisesta.”

www.tuomokukkonen.com

Juha Lahtinen on opiskellut 1980-1984 Pirkkalan taidekoulussa. Viimeisimpien Helsingin yksityisnäyttelyiden lisäksi taiteilijalla on ollut yksityisnäyttelyt Mikkelin taidemuseossa (1993), Kulttuurikeskus Poleenissa (1997) ja Varkauden taidemuseossa (2005). Ensimmäinen näyttelyesiintyminen oli vuonna 1983.

Tuomo Kukkonen on opiskellut kuvallisen viestinnän linjalla Laajasalon opistossa Helsingissä 1996-1997 ja Taidekoulu Maassa Helsingissä 1997-2001. Hän on esiintynyt lukuisissa näyttelyissä vuodesta 2002 alkaen.

Eeva Kirilin-Helenius KASVIKARTASTO sekatekniikkaa ja grafiikkaa

31.01. - 22.05.2016

Näyttelysali

Varkautelaislähtöinen taidegraafikko Eeva Kirilin-Helenius (s.1965) yhdistää uniikkia ja sarjaa nykytekniikalla. Kuvaston innoittajana on toiminut niin 1880 painettu julkaisu kuin avaruuden tarkkailu.  

Varkauden taidemuseon näyttelyssä on esillä vuosina 2014 - 15 valmistuneita sekatekniikkateoksia sekä grafiikkaa. Graafisissa teoksissa tekniikkana on akvatinta, serigrafia, polymeerigravyyri, kopiografiikka ja kuvansiirto useampina vedostuskerroksina. Sekatekniikassa yhdistyvät akryylimaalaus, esinekoosteet ja chine collee eri materiaaleille. 

Teoksien tematiikka on liikkunut vuosia biologisen maailmankuvan tarkastelussa. Teokset käyvät edelleenkin vuoropuhelua luonnontapahtumien kiertokulussa, tutkien sen ympärillä tapahtuvaa luonnollista ja välttämätöntä muutosprosessia.

”On tärkeää muistaa, että teokset eivät ole luonnonhistorian kuvitusta vaan taidetta, jolla on omat esteettiset lakinsa ja oma kuvakielensä, yhtä hyvin yleinen kuin henkilökohtainenkin. Teoksia voikin tarkastella abstraktina taiteena, niistä voi etsiä katseelle ja ajatukselle kulkuväyliä tai pysähdyspaikkoja. Biologinen maailmankuva muokkautuu teoksissa taiteelliseksi maailmankuvaksi. ” 

Eeva Kirilin-Helenius palasi Varkauteen 1992 valmistuttuaan Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta, kuvataiteilijan lisäksi taidepedagogin rooliin. Hän toimi näkyvästi Varkauden Kuvataidekoulun johtavana opettajana vuoteen 2000 saakka. Lahteen muuton jälkeen hän on toiminut edelleen lukuisissa graafikoitten ja taiteilijoitten yhteenliittymissä. Tällä hetkellä hän on Wellamo-opiston suunnittelijaopettajana Taide ja muotoilukoulu TAIKAssa. Eeva Kirilin-Helenius on Suomen taidegraafikot ry, Lahden taidegraafikot ry, Helsingin taiteilijaseura, Lahden taiteilijaseura ja Kauno ry jäsen.

Kasvikartasto-näyttelyn kuvamaailma pohjautuu A.J.Melan-J.A.Palmenin vuonna 1880 julkaistuun Luonnonopillinen kuvasto, 1081 kuvaa koulun ja kodin tarpeiksi.

http://www.eevakirilinhelenius.net

Varkauden taidemuseo
Rakel Kansasen sali

31.01. - 22.05.2016

Onni, epäonni, sattuma ja tuuri ovat kuvataiteilija Leena Mäki-Patolan nykyteemoja. 
”Siirrän teoksiini päivittäisissä uutisissa esiin nostettuja aiheita viesteiksi elinympäristömme tapahtumista. Taiteellinen työskentely on tapani ottaa osaa ajankohtaiseen keskusteluun.”

Arvoista tutun raaputuspeli ristinollan kuvasto liittyi Leena Mäki-Patolan viimeisimpien teosten kuvaamaan sattumanvaraisuuden teemaan. Emme tiedä mitä seuraavalla sydämenlyönnillä tapahtuu. Nolla on muuttunut ympyräksi eli jatkuvuuden symboliksi, rinnalla on jotain poistettua, yli ruksattua. OX-kokonaisuuden videoissa Varkauden taidemuseossa taiteilija käsitteli vierautta ja ulkopuolisuutta.

Installaatioissa Mäki-Patola yhdistää eri materiaaleja, tekniikoita, esineitä, lyhyitä videoita sekä ääntä. Teosten ääniosien elementteinä taiteilija käyttää mm. omaa laulu- ja sydänääntään. 

Kuvataiteilija Leena Mäki-Patolan teokset ovat installoituja ajatuksia ja kannanottoja. Teosten lähtökohtana ovat useiden vuosien ajan olleet maa, ilma, veri ja vesi. Hän on muuntanut neljän elementin teemaa siten, että tulen sijalla on inhimillisyyteen viittaava tekijä: veri. Veri edustaa taistelua ja kamppailua, maa, ilma ja vesi uhattuja elinehtoja. Aineille, joilla ei ole omaa muotoa, taiteilija on etsinyt ilmaisukeinoa ensin orgaanisilla muodoilla ja myöhemmin pelkistetyillä väripinnoilla. Vuonna 2006 tehdyissä suurissa reliefeissä ilma on saanut muotonsa keuhkoista, veri aortasta ja vesi Niilin suistoalueesta.

Varkaudesta syntyisin oleva Mäki-Patola on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa keramiikkataiteen osastolla 1978-1983 ja taidepedagogiikkaa 1992-95 sekä Turun AMK, Taideakatemiassa Taide julkisissa tiloissa –opintoja vuosina 2010-2011.

Leena Mäki-Patola on osallistunut näyttelytoimintaan vuodesta 1986 lähtien. Aktiivisen taiteilijanuransa aikana hän on osallistunut yli sataan yhteis- ja ryhmänäyttelyyn, minkä lisäksi hän on pitänyt 17 yksityisnäyttelyä. Oman taiteellisen toimintansa ohella Mäki-Patola on ollut organisoimassa myös lukuisia muita taidetapahtumia ja -näyttelyitä. Leena Mäki-Patolalle myönnettiin vuonna 2007 Varkauden kaupungin kulttuuripalkinto. Taiteilija on Suomen Kuvanveistäjäliiton, Teollisuustaiteen Liitto Ornamon Taiteilijat O:n, Kuopion kuvataiteilijat ry Ars Liberan ja Varkauden kuvataideyhdistyksen jäsen. Uusimpia teoksia Varkaudessa on Wartalo Oy:n tilausteos Virtauksia (2009) Palvelukeskus Louhirinne 1:n aulassa ja Puut-teossarja (2012) Louhirinne 2:n porrastilassa.

Leena Mäki-Patolan OX nähdään taiteilijan juhlavuoden aikana Helsingissä Galleria Sculptorissa 1.-31.8.2016 (kuukauden taiteilija) ja Kuopion taidemuseossa 8.11.-31.12.2016.

03.06. – 11.09.2016

Heijastus kertoi varkautelaisen kuvataiteen harrastajan ja modernistin, Aili Hiukka-Iivarisen taideteollisesta tuotannosta ja taiteesta 1950-luvulta tähän päivään.

Museotoimen menoa eri vuosikymmenillä kuvastamaan oli valittu Varkauden Kuvataideyhdistyksen kulttuurityöstään monesti palkitsema Aili Hiukka-Iivarinen (s.1.3.1921). Osansa hänen kehittymiselleen kuvataiteen parissa on antanut Varkauden monipuolinen näyttelytarjonta kautta vuosien. Aili Hiukka-Iivarisen tuotannon punaisena lankana on kekseliäs materiaalien käyttö vaatteissa, taideteollisissa tuotteissa ja kuvataiteessa.  

”Taideharrastukseni alkoi toden teolla, kun menin vuonna 1964 Dora Tuomisaaren batiikkikurssille. Sen jälkeen kävin lovileikkauskurssilla ja siirryin rukinlavoista puupiirroksiin. Ensimmäisen tauluni maalasin vuonna 1968, aiheena oli asetelma.

”En ole pikkutarkka näpertelijä, vaan haluan tehdä suurpiirteistä maisemaa ja kokeilla miten värit vaikuttavat toisiinsa. Haluan käyttää lämpimiä värejä, mutta myös kylmiä tarvitaan antamaan perspektiiviä. Kun olin Lapissa, aloin maalata vaivaiskoivuja, mutta niihin tuli ihmisiä. Näin ne sellaisina.”

Näyttelyssä 50-lukua edustivat ajalle yleiset käsityöt, 60-70-lukua Kurolassa Änäkkä-kesämökillä syntyneet betoni- ja kipsityöt ja putkiveistokset. 80-luvulla syntyi paljon vesiväritöitä, öljyväritöitä ja puupiirroksia, 90-luvulla mukaan tuli kierrätysmateriaalien käyttö teoksissa ja osana maalauksia.  

Aili Hiukka-Iivarisella on ollut Varkaudessa yksityisnäyttelyitä ennen vuoden 2016 95-vuotisjuhlanäyttelyä 1981 Varkauden Taidemuseossa, 1987 Varkauden kirjastolla ja 1994 Taipaleen kanavamuseossa. Vuonna 1995 hän sai Posti-Telen Kuvataideyhdistyksen näyttelyssä Seinäjoella Auringon lapset-sarjalla Vuoden taiteilijan tittelin.

Aili Hiukka-Iivarinen on pitkäaikaisimpia Varkauden Kuvataideyhdistyksessä ja sen vuosittaisissa näyttelyissä mukana olleita harrastajia. Vuonna 1949 perustetussa yhdistyksessä oli parhaimmillaan parisataa jäsentä, ammattilaisia ja harrastajia. -”On aina hirveä ilo päästä näkemään toisten töitä”, Iivarinen sanoo.

Varkaus varttuu ja vaurastuu

23.09.2016 - 22.01.2017

Näyttely avattiin maksuttomalla yleisöopastuksella sunnuntaina 25.9.2016 klo 13.00.

Näyttely kertoi millainen Varkaus oli 1950-luvulla, silloin kun kansakunta toipui sodan vuosista, rakennettiin modernia kaupunkia, teollisuus laajeni ja Varkaudesta tuli monialaisen, kansainvälisen teollisuuden tyyssija?

1959-kuku oli suuren murroksen aikaa, myös Varkaudessa,rakennettiin hyvinvointiyhteiskuntaa ja uutta kaupunkia. Varkauden museoiden 60-vuotissynttäreiden vietto jatkuu näyttelyllä. Se kertoo valokuvien ja esineiden kautta vuosikymmenestä, johon syntyi varkautelaisten yhteinen museo. Murroksen vuosikymmen, ristiriitojen vuosikymmen ja vuosikymmen, johon on liitetty paljon nostalgiaa. Varkauden iloinen 50-luku -näyttelyssä tarkasteltiin yhteiskunnan murrosta varkautelaisesta näkökulmasta.

Sodan jälkeistä Suomea leimasi jälleenrakennus, usko tulevaisuuteen ja kehitykseen. Sama toistui Varkauden mittakaavassa. Vahva usko teollisuuden ja kaupungin kasvuun loi positiivista henkeä, joka näkyi runsaana osallistumisena ja tapahtumien paljoutena. Suuret ikäluokat tulivat kouluikään ja syntyivät nuorison oma kulttuuri ja tavat. 

1950-luku oli myös kovan työnteon aikaa. Teollisuuden kehittyminen vaati työvoimaa ja raskasta työtä. Tehtaan vaikutus varkautelaisiin oli edelleen vahva, vaikkakin kehittyvä kauppala otti yhä suurempaa roolia. Vaikka 1950-luvun murros oli voimakas, elettiin Varkaudessakin edelleen hyvin niukasti ja ahtaasti. Perinteiset arvot olivat kunniassaan, lapset kasvatettiin pysymään kurissa ja herran nuhteessa ja luokkayhteiskunta oli edelleen voimissaan.

Ajankuvaa näyttelyyn lisäsi Valokuvaa Jäniksen 1958 kuvaama 4 minuutin filmi Työn kulkueesta. 

Näyttelyvierailla oli mahdollisuus astua itsekin 50-luvun kotiin ja kuvauttaa tai kuvata itsensä 50-luvun olohuoneessa. Kuvilla sai halutessaan osallistua 50-luku-kuvakisaan Instagramissa hashtagilla #iloinen50luku. Kuvausinteriöörin vieraskirjaan sai kirjoittaa terveisiä, tärkeimpiä 50-luvun muistoja tai kirjata käyntinsä.

Tarinoita Guadalupen Neitsyestä, Meksikon kansallispyhimyksestä kertoo kuvin ja tekstein meksikolaisesta arjen uskonnosta. Valokuvaaja Matleena Jänis ja kuvataiteilija Minna Parkkinen tallensivat uskonnon visuaalisuutta, etnologi Outi Fingerroos uskonnon näkyvyyttä arkipäivässä matkallaan Meksikossa. Valokuviin liittyy lyhyitä kertomuksia, joissa avataan kuvien symboliikkaa ja kerrotaan kuvissa esiintyvien henkilöiden tarinat.

Guadalupen Neitsyt Maria on kaikkien meksikolaisten tuntema: ensimmäinen nainen ja kaikkialla näkyvä isänmaan symboli. Tumma neitsyt, La Morena, ilmestyi joulukuussa 1531 köyhälle intiaanille Juan Diegolle. Neitsyen ilmestystä pidettiin ihmeenä, ja tästä tapahtumasta onkin syntynyt meksikolaisille oma Marian ilmestymiskertomys, joka on toiminut vuosisatoja siltana vanhan intiaaniuskon ja katolisuuden välissä. Se on luonut uskoa tulevaisuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon. La Morenan eli tumman neitsyen päivää vietetään 12. joulukuuta, jolloin pääkaupunki Méxicon kadut täyttyvät yli viidestä miljoonasta pyhiinvaeltajasta, jotka suuntaavat neitsyen ilmestyspaikalle rakennettuun basilikaan. 

Näyttelyn työryhmä matkusti Meksikossa vuodenvaihteessa 2010-2011 ja keräsi valokuvaten ja haastatellen tarinoita Guadalupesta kaikkialla siellä, missä neitsyt oli läsnä: kaduilla, kirkoissa, kahviloissa, kaupoissa, vaatepesuloissa, parkkihalleissa ja bussiasemille. Guadalupen ihmeestä syntyi taidenäyttely, etnologinen tutkimusmatka ja matkakertomus. Uskonnon arkinen kekseliäisyys, visuaalisuus ja kerronnallinen perinne tekevät vaikutuksen. Arkisten tarinoiden kautta Guadalupen Neitsyt saa paikkansa ja herää joka päivä uudelleen eloon. Guadalupen ihmeeseen liittyy kauneutta ja lohdullisuutta usein ankaran elämän keskellä.

Valokuvat: valokuvaaja Matleena Jänis ja kuvataiteilija Minna Parkkinen
Tekstit: professori, akatemiatutkija Outi Fingerroos

Kuvataiteilija Mikko Juntura maalaa käsitteellisesti, hänen maalauksensa saattavat olla rautaa, hapettumisprosessi puolestaan ilmiasu. Tutkiva materiaalinkäyttö ja muovaaminen teokseksi on merkittävä osa hänen taidettaan. Rauta on hopeaa, rinnalla orgaaninen teos kasvaa lehtivihreää. Katsoja ohjataan teosten äärelle minimalistisin keinoin.

Helsingissä asuva 35-vuotias kuvataiteilija Mikko Juntura on kotoisin Torniosta, Turun AMK:n taideakatemiasta vuonna 2012 valmistunut kuvataiteilija. Ennen taideopintoja Turussa hän kävi kaksivuotisen taidekoulun Ruotsin Västeråsissa. Hänen tärkeimmät yksityisnäyttelynsä ovat olleet Ele Galleria Art Alexissa Helsingissä 2012 sekä Totuus ei mistään Vanhan Raatihuoneen galleriassa Turussa ja Taidemaalariliiton galleriassa Helsingissä 2014. Varkauden taidemuseon yksityisnäyttely Vaiti jatkaa kokonaisuutta.

”Taideteokset näen ikuisuuden kuvana, jotka hengittävät ja elävät nyt hetkessä. Maailmassa oleva voima näyttäytyy meille jatkuvana liikkeenä hajoittaa ja rakentaa asioita uudelleen. Tämän voiman ytimeen kätkeytyy kaiken takana oleva, ei-nähtävä, muuttumaton ja ikuinen, joka on teosteni sisin.

Maalauksellisten teosten lisäksi kuvataiteilija Mikko Juntura tekee ääni-, video- ja kolmiulotteisia teoksia. Varkaudessa on esillä myös videoteos Oraakkeli.

http://mjuntura.wordpress.com/

Näyttelyssä tutustutaan valokuvien ja piirustusten kautta Alvar Aallon Varkauden suunnitelmiin. Näyttely oli avoinna Varkauden museoilla keväällä 2014, nyt näyttely saa jatkoa ravintola Kaks Ruusun tiloissa.

Näyttely esittelee muun muassa standardointiaatetta, tyyppitaloja ja asemakaavoitusta. Koska Aallon ja hänen suunnittelutoimistonsa työskentely oli kokonaisvaltaista ulottuen arkkitehtuurista interiööreihin, osansa saavat myös Varkauden rakennusten sisustussuunnitelmat. 

Arkkitehdin kädenjälki näkyy eri puolilla kaupunkia. Hän aloitti Varkauden tehtaitten suunnittelijana 1930-luvun puolivälissä ja vaikutti tässä roolissa kymmenisen vuotta. Ystävyyssuhde A. Ahlström Osakeyhtiön omistajapariin Maire ja Harry Gullichseniin mahdollisti monipuolisen yhteistyön myös kahdella muulla yhtiön tehdaspaikkakunnalla, Euran Kauttualla ja Kotkan Sunilassa.

Funktionalismin kärkijoukoissa vaikuttanut Aalto tähtäsi suunnittelullaan edistyksellisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. 1940-luvulla tärkeäksi tavoitteeksi tuli myös jälleenrakentaminen ja sen järkevä toteuttaminen. Varkaudessa Aallon kynästä syntyi suunnitelmia niin teollisuusrakennuksia, asemakaavoja kuin tavallisten ihmisten koteja varten. Osa näistä suunnitelmista toteutui, osa jäi toteutumatta. Osa Aallon rakennuksista, kuten kuvassa näkyvä saha, on purettu.

Varkaudessa toimi vuosina 1939-1944 Varkauden Panssarikeskus. Varkauden Panssarikeskuskorjaamolla kunnostettiin ja peruskorjattiin sotasaaliina saatuja panssariajoneuvoja. Panssarikeskuskorjaamo toimi A. Ahlström Oy:n konepajalla Pirtinniemessä. Panssarikeskuskorjaamon toiminnan aikana Varkaudessa korjattiin noin 300 panssariajoneuvoa puolustusvoimien käyttöön. Varkaudessa korjattiin lähes 70 % Suomen käyttämästä panssarikalustosta. Varkaudessa myös koulutettiin panssarijoukkoja jatkosodan aikana vuosina 1942 - 44. Noin tuhat asevelvollista koulutettiin Panssarivoimien eri tehtäviin. Panssarit näkyivät myös kauppalan katukuvassa, sillä korjaamon avoin varastokenttä oli Relanderinkadun varressa ja korjattuja panssarivaunuja koeajettiin sekä panssarijoukkojen koulutusajoa järjestettiin eri puolilla Varkautta.

Kuvataiteilija, sarjakuvataiteilija Hanneriina Moisseisen näyttelyn nimi Liinatie viittaa karjalaisten käspaikkojen muodostamaan siltaan tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä. Näyttely Varkauden taidemuseossa pohjautuu Moisseisen paljon julkisuutta saaneen Isä (2013) sarjakuvateoksen alkuperäiseen materiaaliin, josta suurin osa ei ole ennen ollut esillä näyttelyissä. Kirja kertoo tositarinan siitä, kuinka perheenisä katoaa ilman mitään järkevää syytä, eikä häntä koskaan löydetä.

Sarjakuvan ommellut ruudut on kiinnitetty käspaikoille, joita karjalaisessa perinteessä myös kutsuttiin nimellä “pyhäizet pyyhgiet”, “pyhät pyyhkeet”. Taiteilija on modernisoinut koristelua ompelemalla käspaikoille sekä käsin että koneella, maalaamalla ja piirtämällä sekä liittämällä kuviin helmiä ja pitsiä. Karjalainen perinne uudessa muodossa on tullut sarjakuvaan taiteilijan isän karjalaistaustaisen suvun kautta.

Ommeltuja kuvia on ollut tähän mennessä esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa Helsingissä, Mäntän kuvataideviikoilla, Tikanojan taidekodissa Vaasassa, Möhkönvirta -ryhmänäyttelyssä Ilomantsissa, Galleria Jangvassa Helsingissä ja Galleria Saskiassa Tampereella, Ranskassa Chateau Saint-Aventinissa, Sveitsissä Fumetto PopUp Centerissä Luzernissa sekä Saksassa Suomen Berliinin instituutissa. Hanneriina Moisseinen on julkaissut lisäksi sarjakuva-albumit Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita (Huuda Huuda 2010) sekä Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia tarinoita (Markku Niemisen kanssa, Arktinen Banaani 2005). Sarjakuvia on julkaistu eri antologioissa suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi ja saksaksi. Isä julkaistaan ranskaksi vuonna 2016. 

Moisseinen on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja niin ikään osallistunut ryhmänäyttelyihin useissa eri maissa. Hän voitti pääpalkinnot Kemin pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa 2006 sekä Yhteiskunnallisen sarjakuvan kilpailussa 2007 ja oli Sarjakuva-Finlandia- ja Kettupalkintoehdokkaana vuonna 2014. Hänen teoksiaan on kevään ja kesän 2015 aikana esillä myös Aalto-yliopiston taiteen maisteriohjelmien Current State -lopputyönäyttelyssä Helsingin Kaapelitehtaalla, Annikin runofestivaalien kutsutaiteilijan näyttelyssä Tampereella, Vyhod -mediakeskuksessa Petroskoissa, Venäjällä, Möhkön Ruukkimuseossa Ilomantsissa sekä Kondase Keskus -taidemuseossa Viljandissa, Virossa. Taiteilija on Muu ry:n sekä Sarjakuvantekijät ry:n jäsen.

www.cargocollective.com/moisseinen

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2016

Kansainvälisen näkökulman teollisuuden tekijöiden historiaan tuo sveitsiläinen kuvataiteilija Birgit Widmer (s.1964), jonka äiti on syntyisin Varkaudesta. Widmer kertoo Kymmenen tarinaa tehtaalta-näyttelyssä piirustuksin ja veistoksin omia näkemyksiään ihmisistä työnsä äärellä Varkauden Stora Enson tehtaalla. Hän asui Varkaudessa neljä kuukautta vuonna 2013, jolloin hän teki lyijykynäpiirroksia henkilöistä ja työhön liittyvistä yksityiskohdista.   

Samalla Birgit Widmer opiskeli suomen kieltä ja ammattioppilaitoksessa puuntyöstöä tehden haapapuisia pienoisveistoksia. Widmer on myös kiinnostunut Alvar Aallon muotoilemista tuotteista, mikä näkyy hänen piirroksissaan. 

Birgit Widmerin teokset ovat esillä omana kokonaisuutenaan Varkauden museoiden aulatilassa Teollisuus200-näyttelyn johdantona 24.1.2016 saakka.  

Valokuvia Birgit Widmerin puuveistoksista on esillä 3.9.-30.10.2015 Varkauden Terveystalossa, Linjurikatu 12.

www.birgitwidmer.ch

With the support of the Canton Appenzell Ausserrhoden, Funding and Cultural Promotion

Varkautelainen Toini Markkanen (1915-2004) teki pitkän työuran liikealalla ja toimi taiteilijana 50 vuotta.  Syntymästä 100 vuotta näyttely kertoo Korpigallerian taiteilijasta, taiteesta ja elämästä.

Hortensia, työläisen tyttö Lehtoniemestä esiintyi teatterissa, lauloi opereteissa ja halusi nuorena laulajaksi. ”Suomen paras koloratuuriääni” voitti vuonna 1936 Kuopion laulukilpailun. Näyttämöesiintymiset ja yksinlaulu jäivät kun Hortensia aloitti vuonna 1954 Varkauden Työväenopistolla keramiikan ja posliinimaalauksen parissa. Näissä Hortensia kehitti oman ainutlaatuisen käsialansa, joka johti hänen maalauksissaan uniikkiin silkkimaalaustekniikkaan.

Havaintomaalari kuvasi luontoa ja sen yksityiskohtia. Korpigallerian pihamaan lähes sadasta lajikkeesta suosikkiaihe oli kihokki, jota hän vei aina dekoratiivisempaan suuntaan.

Toini, taiteilijanimeltä Hortensia, piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä vuonna 1964 Galleria Pinxissä Helsingissä ja Kuopion kaupungintalolla. Museonäyttelyistä ensimmäinen oli Keski-Suomen museossa 1971, Varkauden taidemuseon 2015 juhlanäyttely on järjestyksessä 5. näyttely Varkauden museoissa. Vuonna 1979 Varkauden taidepalkinnon saanut taiteilija osallistui myös Varkauden Kuvataideyhdistyksen jäsenenä eri yhteisnäyttelyihin.

”Pahinta taiteen tekemisessä – olla nainen!”

Hortensian elämäntyön monumentiksi muodostui vuonna 1972 valmistunut Korpigalleria, koti, ateljee ja näyttelyhalli Varkauden Ruokojärvellä. Tuhansia vieraita vastaanottanut taiteilija suunnitteli Korpigalleriasta taiteilijaresidenssiä. Testamentissaan hän määräsi perustettavaksi nimeään kantavan säätiön, jonka toiminta alkoi vuonna 2007. Varkauden museoiden talletuskokoelmaksi 29.5.2012 saatu aineisto sisältää yli 500 taiteilijan teosta sekä henkilökohtaista jäämistöä.

Yläkerran tapahtumatilassa on mahdollista katsoa kahta kuvaesitystä Hortensian elämästä, kestot 11 minuuttia ja 44 minuuttia. Ensimmäinen pohjautuu valikoimaan Toini Markkasen valokuva-albumin kuvista tekstein, esitys on Varkauden museoiden tuotantoa. Toinen filmi on lääkäri Matti Mattilan kuvaama eri vuosilta.

Hortensia 100 vuotta syntymästä näyttelyluettelo:

• Hortensia teosluettelo kuvineen, by Toini Markkanen

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2016

"Olipa kerran vanha, romanttinen ja sadunomainen joulukaupunki. Se sijaitsi laaksossa korkean vuoren vieressä. Soittaja oli menossa kaupunkiin, hän katseli korkealta vuorelta lumista joulukaupunkia lumihiutaleiden leijaillessa. Oli jo hämärää, taloista tuikkivat valot. Soittaja ajatteli , siitä on jo kauan, mutta nyt minä palaan kotiin ja ohjasti ratsunsa rinnettä alas."

Pieksämäkeläinen kuvanveistäjä ja keramiikkataiteilija Merja Nykänen-Naukkarinen (s. 1967 ) käyttää uniikeissa teoksissaan keraamista savea, materiaali mahdollistaa runsaan värimaailman lasitteiden kautta. Veistoksien aihepiirit käsittelevät ihmisiä eri olosuhteissa sekä eläinten kuvausta, teoksissa korostuu hauskuus, iloittelu ja tarinointi.  Joulukaupunki levittäytyy Varkauden taidemuseon lisäksi Kerroksien kaupunki-näyttelyn lomaan.  
 
Merja Nykänen-Naukkarinen on valmistunut savenvalaja-artesaaniksi Varkauden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta 1997. Hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin sekä pitänyt useita omia näyttelyitä. Varkauden taidemuseossa hän on ollut viimeksi Bee-ryhmän yhteisnäyttelyssä vuonna 2000. Merjalla on myös ollut yksityisnäyttely Varkaudessa 1994 Taipaleen kanavamuseossa.
 
Merja Nykänen-Naukkarinen on kuvanveistäjäliiton kokelasjäsen, Taideteollisuusliitto Ornamon ja Pieksämäen kuvataideseuran jäsen

• www.merjanykanennaukkarinen.fi/  
• www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2913
• www.finnishdesigners.fi/portfolio/merja.nykanen_naukkarinen

Mielenkiintoisia muotoja ja värejä tilassa on Teppo Laurinollin, Harri Turusen ja Seppo Väänäsen yhteisnäyttely. Materiaalien aineeton keveys rikkoo kuvanveiston perinteitä Laurinollin ja Turusen veistoksissa, kun Väänänen lähestyy rakenteita ja muotoja maalauksen keinoin.

Kuvanveistäjä Teppo Laurinollin (s. 1952) veistokset ovat viime vuosien tekoa. Lähtökohtana teoksissa on muodon, liikkeen ja rakenteen suhteet. Veistosten materiaalina käytetään puuta, metallia, pahvia, paperia ja rottinkia.

Kuvanveistäjä Harri Turunen (s. 1960) tekee veistoksiaan eri materiaaleista. Hän myös yhdistelee teoksissaan monia eri tekniikoita. Teoksissa liikutaan yksityisen ja yleisen rajapinnalla. Yksilö on yhteisön puristuksessa, mutta toisaalta siitä erillinen.

Kuvataitelija, taidemaalari Seppo Väänästä (s. 1950) kiinnostaa puhdas luonto, luonnon eri ilmiöt sekä ihmisen luontoon jättämät jäljet. Taiteilijaa kiehtovat myös tilanne, jossa luonto valtaa takaisin ihmisen rakentamaa sekä aika, joka hajottaa rakenteita ja rajoja. Koko ikänsä vesistöjen lähellä asuneena Väänänen tutkii teoksissaan veden eri muotoja. Vesi, lumi ja jää ovat Väänäsen maalausten keskeistä sisältöä. 

Taiteilijat ovat esiintyneet yhteisnäyttelyin vuonna 2013 Kulttuurikeskus Poleenissa Pieksämäellä, vuonna 2012 Suonenjoella ja vuonna 2007 Varkaudessa Taidekeskus Väinölässä.

Lisää taiteilijoista:
Teppo Laurinolli: www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/3564
Harri Turunen: www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1947 
Seppo Väänänen: www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1685 

Joka vuosi Varkauden museot koostaa näyttelyn museon kuva-arkiston otoksista. Keväällä 2014 valokuvien ja piirustusten kautta tutustutaan Alvar Aallon Varkauden suunnitelmiin. 

Näyttely esittelee muun muassa standardointiaatetta, tyyppitaloja ja asemakaavoitusta. Koska Aallon ja hänen suunnittelutoimistonsa työskentely oli kokonaisvaltaista ulottuen arkkitehtuurista interiööreihin, osansa saavat myös Varkauden rakennusten sisustussuunnitelmat. 

Arkkitehdin kädenjälki näkyy eri puolilla kaupunkia. Hän aloitti Varkauden tehtaitten suunnittelijana 1930-luvun puolivälissä ja vaikutti tässä roolissa kymmenisen vuotta. Ystävyyssuhde A. Ahlström Osakeyhtiön omistajapariin Maire ja Harry Gullichseniin mahdollisti monipuolisen yhteistyön myös kahdella muulla yhtiön tehdaspaikkakunnalla, Euran Kauttualla ja Kotkan Sunilassa.

Funktionalismin kärkijoukoissa vaikuttanut Aalto tähtäsi suunnittelullaan edistyksellisempään ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. 1940-luvulla tärkeäksi tavoitteeksi tuli myös jälleenrakentaminen ja sen järkevä toteuttaminen. Varkaudessa Aallon kynästä syntyi suunnitelmia niin teollisuusrakennuksia, asemakaavoja kuin tavallisten ihmisten koteja varten. Osa näistä suunnitelmista toteutui, osa jäi toteutumatta. Osa Aallon rakennuksista, kuten kuvassa näkyvä saha, on purettu.

Taidetta Peuran säätiön kokoelmista Rautalammilta
Rakel Kansasen sali

Suomen taiteen kultakauden taide on pitkälti yhtä kuin savolaistaide, jota esitellään Mesenaatit vaihtoon -näyttelyssä. Varkauden taidemuseossa on vierailulla rautalammilaisen Peuran säätiön kokoelma, Rautalammin museossa nähdään puolestaan Varkauden Rakel Kansasen kokoelma. 

Varkauden taidemuseon näyttely on kunnianosoitus vuonna 1938 Rautalammin museon perustaneille kauppaneuvos Heikki (1870-1937) ja Aina Peuralle (1872-1940). Peuran museosäätiön kulttuurityötä jatkoi Aina Peuran tytär Liisa Falkenberg (1894-1963) Haminalahden kartanossa. Hänen aikanaan museon taidekokoelma laajeni voimakkaasti esinekokoelmien lisäksi.

Peuran museosäätiön taidekokoelmassa on nykyisin 150 työtä, joista Varkauden näyttelyyn on valittu lähes 40. Kokoelman taidehankintojen pääkriteereinä on ollut taiteilijan kotipaikan ja synnyinseudun tai teoksen aiheen liittyminen Rautalampiin. Rautalammilaisten lisäksi kokoelmassa on kuuluisimpien pohjoissavolaisten taiteilijoiden teoksia.

Varkauden taidemuseon näyttelyssä ovat esillä taiteilijanimet Magnus von Wright, Arttu, Antti, Kalle ja Pekka Halonen, Juho Rissanen, Väinö Hämäläinen, S. A. Keinänen, Matti Karppanen, Albert Gebhard, Pentti Koivisto ja Antti Lindeblom. Veistoskokoelman ytimen muodostaa Rautalammin nimismiehen tyttären, kuvanveistäjä Vivi Paarmio-Vallgrenin ja hänen taitelijapuolisonsa Ville Vallgrenin työt.

Varkauden kuvataiteessa 25 vuotta vaikuttanut taidemaalari Marko Viljakka (s. 1966) tuo Varkauden taidemuseon näyttelyyn uusia maalauksia sekä neljän teoksen verran varhaisempaa tuotantoa. Abstraktisti ajattelevalle taiteilijalle on tyypillistä teoksissa näkyvä maalausprosessin rytmi ja liike. Katsojalle uudet työt antavat viitteitä klassisista maisemista ja luonnon tunnelmista.

Viljakan tuotantoa seuranneelle näyttely paljastaa ajoittaiset teemalliset siirtymät. Aikaisemmin taiteilija tutki veteen liittyviä olomuotoja aina vesielementin merkitykseen asti. Tällöin vesi konkretisoitui pehmeiksi pilviksi, jotka muuttuivat lopulta saarekkeiksi. Nyt siveltimen jälki hallitsee kuvapintaa voimakkaasti. Taiteilijan näkökulma muuttuu siis koko ajan. 

Marko Viljakka toimii taiteilijantyönsä ohessa Savon Ammatti- ja aikuisopiston kulttuurialan Varkauden yksikön kuvallisten aineiden lehtorina sekä Varkauden lukion kuvataideopettajana. Hän on opiskellut Imatran kuvataidekoulussa 1981-1985 ja Taideteollisessa korkeakoulussa 1986-1992. Varkauden taidemuseon yksityisnäyttelyitä taiteilijalla on ollut vuosina 1995 ja 2009, muita yksityisnäyttelyitä Varkaudessa 1988, 1992, 1997, 2001 ja 2005.

Jussi Mäntynen (1886-1978), Olavi Mäntynen (1912-1996), Taru Mäntynen (s.1944)

3XMäntynen näyttelyn yhteydessä 70-vuotisjuhliaan viettävä kuvanveistäjä Taru Mäntynen on tehnyt näyttelystä kunnianosoituksen häntä taiteilijan tielle innoittaneille läheisille. Omien teosten lisäksi näyttelyssä on veistoksia isoisä, kuvanveistäjä ja professori Jussi Mäntyseltä (1886-1978) ja maalauksia sedältä, taidemaalari Olavi Mäntyseltä (1912-1996).

Suomen Taideakatemian koulussa 1934-35 opiskellut Olavi Mäntynen (1912-1996) on jäänyt Suomen taidemaailmassa tuntemattomaksi keskittyen työskentelemään maatilallaan Porvoon lähellä. Maalaamisen hän aloitti uudestaan kesällä 1967, jolloin nuori Taru tuli setänsä maatilalle työskentelemään heti Vapaan taidekoulun opintojen päätyttyä. Setä opetti puunkäsittelyä ja pihapiirin pienessä valimossa Taru pääsi kokeilemaan veistosten valamista. Taiteessa Olavi Mäntysen toistuva aihe oli Porvoon seudun kalliot. Aiheita löytyi myös Espanjaan ja Kreikkaan suuntautuvilta ulkomaanmatkoilta. New Yorkin matkan tuloksena vuonna 1977 syntyi maalaus Manhattanilta. Varhaisissa taiteilijan aihepiireissä on myös työläiskuvauksia ja teollisuusympäristöjä. STA:n koulussa 30-luvulla samanaikaisia opiskelutovereita olivat mm. Tove Jansson, Eva Cedertröm, Mikko Laasio ja Yrjö Savikurki. Näyttelyesiintymiset ajoittuvat heti opintovuosien jälkeiseen aikaan.

Kuvanveistäjä, professori Jussi Mäntynen (1886-1978) muistetaan eläinaiheisista veistoksistaan. Tunnetuin näistä on varmastikin Helsingin Eläinmuseon edustalla oleva kalevalainen hiiden Hirvi-veistos, jonka alkuperäisvalos vuodelta 1924 on Viipurissa.  Myös Helsingin Kaisaniemen puistikossa on pronssinen hirven vasa. Jussi Mäntynen työskenteli Eläinmuseon konservaattorina 20 vuotta vuoteen 1939 ennen taiteilijauralle antautumistaan. Vuodet 1942-1967 hän asui Ruotsissa. Jussi Mäntysen suosikkiaiheita olivat myös lintuperheet. Varkaudessa oleva ulkoveistos Kurjet vuodelta 1947 hankittiin vuonna 1970 ja sijoituspaikaksi tuli Itsenäisyyden puisto Varkauden kaupungintalon edustalla.

Kuvanveistäjä Taru Mäntynen on yli 40 vuotta jatkuneella urallaan ollut kuvanveiston ja modernin pronssivalutyön tiennäyttäjä Suomessa ja Pohjois-Savossa. Toteuttaakseen myyttisen ja kalevalaisen aiheistonsa veistotaiteen muotoon hän on toteuttanut teoksiaan omassa taidevalimossaan Varkaudessa ja myös Suomen ensimmäisessä ja edelleen toimintaansa jatkavassa ammattimaisessa taidevalimossa Lapinlahdella. Julkisia veistoksia Taru Mäntynen on tehnyt tähän mennessä 40. Pronssin lisäksi taiteilija käyttää muita metalleja ja eloperäisiä materiaaleja, kuten villaa ja lampaanvillaa. Parhaillaan on valmistumassa Metsäsuomalaisten muistomerkki Norjaan. Tuoreimpia huomionosoituksia on Kalevala-seuran Akseli Gallen-Kallelan tunnuspalkinto 2009.

Kuvanveistäjä Taru Mäntynen (s.29.10.1944) (Mäntynen-Laita) muutti Varkauteen heti Suomen Taideakatemian koulun (1972-76)  jälkeen.  Varkaudessa häneltä on kahdeksan julkista veistosta. Suurin näistä on Varkauden kaupungin 60-vuotisjuhlavuoteen liittyvä Laivanrakentajapatsas vuodelta 1989. Taiteilija perusti veistoksen valua varten kotitontille Akonlahteen taidevalimon, jossa valutoiminta jatkuu edelleen pienimuotoisempana. Ateljeen yhteydessä on näyttelytila. Vuodesta 1972 alkaen näyttelyissä mukana ollut Taru Mäntynen nimitettiin Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäseneksi vuonna 2013.

Outi Fingerroos, Matleena Jänis ja Minna Parkkinen
GUADALUPEN IHME
Valokuvia ja kertomuksia

Tarinoita Guadalupen Neitsyestä, Meksikon kansallispyhimyksestä kertoo kuvin ja tekstein meksikolaisesta arjen uskonnosta. Valokuvaaja Matleena Jänis ja kuvataiteilija Minna Parkkinen tallensivat uskonnon visuaalisuutta, etnologi Outi Fingerroos uskonnon näkyvyyttä arkipäivässä matkallaan Meksikossa. Valokuviin liittyy lyhyitä kertomuksia, joissa avataan kuvien symboliikkaa ja kerrotaan kuvissa esiintyvien henkilöiden tarinat.

Guadalupen Neitsyt Maria on kaikkien meksikolaisten tuntema: ensimmäinen nainen ja kaikkialla näkyvä isänmaan symboli. Tumma neitsyt, La Morena, ilmestyi joulukuussa 1531 köyhälle intiaanille Juan Diegolle. Neitsyen ilmestystä pidettiin ihmeenä, ja tästä tapahtumasta onkin syntynyt meksikolaisille oma Marian ilmestymiskertomys, joka on toiminut vuosisatoja siltana vanhan intiaaniuskon ja katolisuuden välissä. Se on luonut uskoa tulevaisuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon. La Morenan eli tumman neitsyen päivää vietetään 12. joulukuuta, jolloin pääkaupunki Méxicon kadut täyttyvät yli viidestä miljoonasta pyhiinvaeltajasta, jotka suuntaavat neitsyen ilmestyspaikalle rakennettuun basilikaan. 

Näyttelyn työryhmä matkusti Meksikossa vuodenvaihteessa 2010-2011 ja keräsi valokuvaten ja haastatellen tarinoita Guadalupesta kaikkialla siellä, missä neitsyt oli läsnä: kaduilla, kirkoissa, kahviloissa, kaupoissa, vaatepesuloissa, parkkihalleissa ja bussiasemille. Guadalupen ihmeestä syntyi taidenäyttely, etnologinen tutkimusmatka ja matkakertomus. Uskonnon arkinen kekseliäisyys, visuaalisuus ja kerronnallinen perinne tekevät vaikutuksen. Arkisten tarinoiden kautta Guadalupen Neitsyt saa paikkansa ja herää joka päivä uudelleen eloon. Guadalupen ihmeeseen liittyy kauneutta ja lohdullisuutta usein ankaran elämän keskellä.

Valokuvat: valokuvaaja Matleena Jänis ja kuvataiteilija Minna Parkkinen
Tekstit: professori, akatemiatutkija Outi Fingerroos

Joensuulainen kuvanveistäjä Tarja Malinen (s.1961 Pihtipudas) työskentelee keraamisten veistosten ja valokuvien parissa. Kuvanveistäjä rakentaa teoksistaan erilaisia installaatioita, joilla hän haluaa herättää ihmisiä pohtimaan lasten kohtaloita maailman eri kulttuureissa. Varkauden taidemuseon näyttely koostuu valokuvien lisäksi kahdesta eri installaatiosta. Tyttöjen talo ja Poikien huone ovat omia kokonaisuuksia, joiden lisäksi näyttelyssä on yksittäisiä lapsiveistoksia, joita yleisö voi halutessaan kosketella.  

Taiteilija on aina ollut kiinnostunut ihmiskasvoista ja muotokuvista. 18 vuotta Mikkelissä asunut Tarja Malinen kiinnostui kuvanveistosta työskennellessään ohjaajana Mikkelin nuorten nukketyöpajassa. Mikkelin vuosien aikaan (1982-2001) hän valmistui puusepäksi Mikkelin Käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1987. Näihin vuosiin sisältyi paljon taidealan opetustyötä.

Tarja Malinen ryhtyi tekemään keraamisia veistoksia ollessaan Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun kuvataidelinjalla, josta teos Poikien huone vuodelta 2008 on Tarja Malisen opinnäytetyö.

Kuvanveistäjä Tarja Malinen suoritti ylioppilastutkinnon Savonlinnan Taidelukiossa vuonna 1980 ja opiskeli tämän jälkeen Taideteollisen korkeakoulun yleisellä linjalla vuosina 1980 - 82. Kuvataiteilijaksi hän valmistui Joensuun Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulusta vuonna 2008. Taiteilija on Joensuun Taiteilijaseuran ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. 

www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi

Maan lapset-näyttely on syntynyt kuvataiteilijan ja muusikon vaihdettua vaikutelmia kahden viime vuoden aikana.  Arja Kastisen ja Sirpa Ylhäisen yhteistyö perustuu samantyyppiseen työskentelytapaan: improvisaatioon ja hetkeen tarttumiseen. Molempien työskentelyssä on kyse matkasta sisäiseen todellisuuteen. Sirpa Ylhäisen maalausten näyttelyssä soi Arja Kastisen maalausten pohjalta improvisoima musiikki, jolloin maalaukset ja musiikki yhdessä muodostavat koettavan maailman. Arja myös vierailee soittimiensa kanssa näyttelyssä.

Kuvataiteilija Sirpa Ylhäiselle (s.1963) maalaaminen on elämää niin kuin hengittäminen. ”Kiinnostavinta on olla siellä missä ei ole mitään ja on kaikki mahdollinen. Kun on luonut maalauksen maailman ja alkaa aavistella siellä muotoja. Sitten sitä kerii takaisin sen langan jota on avannut. Askel askelelta, maalaus neuvonantajana, luo muodon, merkityksen, ja ne mukanaan palaa takaisin tähän maailmaan. Toiveeni on, että tänään uskaltaisin katsoa sen mitä vielä eilen en uskaltanut, itsestäni, maailmasta. Kuin puu imisin ravintoa, elämää varten.”

Musiikin tohtori Arja Kastinen (s.1963) tekee musiikkia museokanteleiden kopioilla improvisoiden. Tekniikka pohjautuu vuosisatoja vanhaan karjalaiseen kanteleensoittoperinteeseen ja improvisaatiot ovat kokeellisia matkoja historiallisen menneisyyden ja luovan nykyisyyden välillä.

Sirpa Ylhäisen ja Arja Kastisen yhteistyö muodostaa neljän näyttelyn sarjan, joka asettuu elementteihin: Vesi (Siemenvesi, Joensuu, galleria Harha 2011), Tuli (Soturin sydän, Nurmes, galleria Tyko 2012), Maa (Maan lapset, Varkauden taidemuseo 2013) ja Ilma (Joensuun taidemuseo 2013)

Arja Kastinen: www.temps.fi
Sirpa Ylhäinen: www.sirpaylhainen.com

Maan lapset -näyttelyyn liittyvää musiikkia seuraavasta linkistä:

• soundcloud.com/arja-kastinen/maan-lapset-children-of-earth

Paperipohjaisia teoksia ja valokuvia perhearkistosta

Yhteisötaideteos varkautelaisille selluarkeille

Varkauden taidemuseo  1.3.2013 - 19.5.2013

Kuvataiteilija, kuvataideopettaja Karin Björklund-Rissanen (s.5.3.1961) vietti lapsuutensa Varkauden tehdaspaikkakunnalla. Muistikuvia lapsuuteni Varkaudesta valottaa taiteilijan ensimmäisten kouluvuosien tunnelmia Varkaudessa 1960-luvun loppupuolella. Taiteilijan yksityiskohtaiset piirrokset täydentävät taiteilijan näyttelyyn tekemää topografista karttaa lapsuuden taloista ja paikoista. Näyttelyssä on mukana valokuvia. Yleisö voi jatkaa tarinaa tuomalla omat muistonsa mukaan taiteilijan aloittamaan piirrokseen kuvina tai teksteinä vaikkapa post it-lapuilla. 

Näyttelyn työpajahuoneessa voi tehdä kuvia ja karttoja omista lapsuuden muistoista tai

toiveiden paikoista, pohjana käytetään varkautelaisia selluarkkeja.

Björklundien perhe muutti Varkauteen 1.7.1966 Inkeroisista Karinin ollessa 5-vuotias. Lapsuuden muistipaikoista tulevat esille Kosulanniemen asuinalue, oma koti ja lapsuuden tovereiden kodit, Kommilan kirjakauppa ja kirjasto sekä Tehtaan koulun viereinen pieni kioski. Läheinen Päiviönsaari oli lapselle jo harvinaisempi paikka kauppoineen. Päiviönsaaresta olevat muistikuvat liittyvät tavaratalo Sokokseen ja kemikalio Solmuun, jälkimmäistä sanottiin kilikalikaupaksi. Ahlströminkadulla oli myös Rossin kauppa ja kampaamo Minerva. Harvinaisempia olivat käynnit Taulumäellä Laitisen kenkäkaupassa, ostoksia tehtiin kerran vuodessa saatavien lapsilisien turvin. 

Pirtinvirran rannalla käytiin äidin kanssa syöttämässä sorsia. "Pirtinvirran vanha silta kummittelee vieläkin painajaisissani - se aukeaa aina juuri kun olen keskellä siltaa."

Rakel Kansasen kokoelma koostuu suomalaisesta ekspressionismista 1900-luvun alkukymmeniltä. Yksityisen taiteenkerääjän nimikkokoelma sisältää teoksia Suomen eturivin aikalaistaiteilijoilta, eniten taidemaalari Anton Lindforssin (1890-1943) tuotantoa. 

Rakel Kansasen kokoelma muodostaa Varkauden kaupungin taidekokoelman perustan. Tämä vanhempaa suomalaista taidetta sisältävä kokoelma on karttunut lahjoituksien kautta neljässä eri vaiheessa ja käsittää nykyisin 62 teosta. 

Leppävirralla syntyneen Rakel Kansanen-Toivolan (1888-1949) vuonna 1947 tekemän testamentin perusteella kaupunki vastaanotti vuonna 1952 14 teosta hänen leskeltään, lähettiläs Urho Toivolalta Kanadasta. Teoksia tuli seuraavalta seitsemältä taiteilijalta: Wäinö Aaltonen, Tyko Sallinen, Helene Schjerfbeck, Ilmari Aalto, Anton Lindforss, Alex Mattsson ja Jalmari Ruokokoski. Rakel Kansanen-Toivolan taidekokoelman syntyyn vaikuttivat kerääjän, Rakel Kansasen taiteellisuus ja henkilökohtaiset ystävyyssuhteet taiteilijoiden kanssa. Kokoelmaan kuuluu myös useita eri taiteilijoiden mesenaatistaan tekemiä muotokuvia. 

Rakel Kansasen lahjoitusta täydensi hänen poikansa, suurlähettiläs Joel Toivolan (1915-1999) vuonna 1985 tekemä seitsemän taideteoksen lahjoitus seuraavilta taiteilijoilta: Emil Rautala, Anna Snellman, Hanna Suomalainen, Siljo Solanko, Anton Lindforss ja Wäinö Aaltonen. 

Vuonna 1999 Varkauden kaupunki sai täydentävän testamenttilahjoituksen, kun Eli Toivola toteutti miehensä, suurlähettiläs Joel Toivolan kuoleman jälkeen keskinäisen testamentin toiveen, jonka mukaan kaikki heidän omistamansa taideteokset ja taidetta koskeva kirjallisuus lahjoitetaan Varkauden kaupungille liitettäväksi kaupunginmuseon Rakel Kansasen kokoelmaan. Tämän lahjoituksen myötä tuli vuoden 2000 alussa teoksia seuraavilta taiteilijoilta: Ilmari Aalto, Matti Aaltonen, Wäinö Aaltonen, Nicolae Grigorescu, Sven Grönvall, Anton Lindforss, Alex Matson ja Richard Taubenek. 

Varkauden kaupunki on täydentänyt kokoelmaa seitsemällä teoksella. Keväällä 2005 tanskalaissyntyisen Eli Toivolan sisaren tyttäret lahjoittivat siihen liitettäväksi viisi teosta seuraavilta taiteilijoilta: Elias Ilkka, I. Aalto, G. Sabbagh. Kokoelma on eri muodoissaan esillä Varkauden Taidemuseon perusnäyttelynä ja se sisältää lähinnä Marraskuun ryhmän teoksia. Erityisesti Anton Lindforssin teoksia on runsaasti.

Valde Hassinen, Tuija Hirvonen-Puhakka, Eve Huttunen, Tuula Liimatta, Merja-Leena Määttälä, Helena Vartiainen

Muutos ihmisessä, rakennemuutos kuuden taiteilijan silmin

31.05.2013 – 08.09.2013

Varkauden taidemuseo ja ulkoteokset alueella Päiviönsaari-Taipaleentie- Hertunranta-Taulumäki

Muutos kaikkine vivahteineen on avoin teema, jolla Taidekartan kuusi taiteilijaa ovat esillä Varkauden kaupunkikuvassa kesän 2013. Varkauden taidemuseosta kunkin taiteilijan henkilön esittelevä kioskityyppinen näyttely jatkuu ulkotiloissa eri pisteissä, taide on tuotu lähelle yleisön kohtaamia virkistysalueita ja palvelupisteitä. Taidekartta arvioi ulkopuolisen silmin ja taiteen keinoin muutosta Varkaudessa. Yleisölle Taidekartta Varkaudessa on vuorovaikutteinen kokemus kaupunkimiljöössä, ulkona museosta.

Taiteilijat Taidekartta ry:n takana ovat Valde Hassinen, Tuija Hirvonen-Puhakka, Eve Huttunen, Tuula Liimatta, Merja-Leena Määttälä ja Helena Vartiainen. Yhdistys on Enossa, maaseudulla asuva taiteilijoiden yhteenliittymä, joka on järjestänyt vuodesta 2005 Enon Taidekartta-tapahtumaa taiteilijatilavierailuineen. Viimeisimmäksi Taidekartta on ollut esillä Imatran taidemuseossa, nyt kutsuttuna Varkaudessa.  

Taidekartan taiteilijat näkevät mahdollisuutena taideteosten tuomisen teollisuus-paikkakuntana tunnetun Varkauden viheralueille, merkaten samalla rakennetun ympäristön aktiivisia paikkoja.

Taiteilijoiden paikkoja ovat Päiviönsaaresta bussikatokset, Wredenkadun kahden taloyhtiön, Varkaus-saaren ja Pehesaaren aidat, Tyyskänhovin piha-alue puineen, Itsenäisyyden puisto ja kadunvarren puusto, Ahlströminkadulta Varkauden seurakuntaviraston Majakka ikkunanäyttelynä ja Taipaleentien varsi Stora-Enson kohdalta.

Taipaleentieltä näyttelykohteet jatkuvat Hertunrannan suuntaan, jossa taideteoksia on kesäkahvilan alueella ja rannan kävelytieosuudella. Näyttely päättyy Varkauden näköalatornin, Terassi Kahvila Tornin tiloihin Taulumäellä. Kussakin kohteessa on taideteosten lisäksi kuvallinen taiteilijaesittely.   

Näyttelyyn liittyy yleisölle jaettava Taidekartta sekä näyttelyn teemaa jatkava kuvasuunnistus yhdessä Warkauden lehden kanssa.  

Lisää taiteilijoista: http://www.enontaidekartta.fi/fi/index.cfm

Ivar Aleksander Ekström, lempinimeltään "Metsä-Iffa" (24.8.1891 - 12.7.1971) toimi Varkauden tehtaiden metsä-osaston palveluksessa kasöörinä ja metsätyönjohtajana. Koko pitkän työuransa ajan Ivar Ekström toimi varsinaisen työnsä ohessa myös yhtiön valokuvaajana. Luonto ja ihmiset olivat kuitenkin Ekströmille itselleen läheisimmät kuvauskohteet. Häntä kiinnostivat erityisesti metsätyöläiset, joita hän kuvasi metsätyömailla Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Näistä kuvauksista syntyi noin 300 otosta käsittävä Metsäkansa-kokoelma.

Ivar Ekström tuli A. Ahlström osakeyhtiön palvelukseen 1909, eli samana vuonna, kun Warkauden Tehtaat suurine metsäalueineen siirtyivät Paul Wahl & Co:lta A. Ahlström Oy:n omistukseen. Hän palveli yhtiötä 51 vuotta jääden eläkkeelle 1960. A. Ahlström osakeyhtiö suhtautui suopeasti Ekströmin valokuvausharrastukseen. Yhtiö hankki Ekströmille välineitä ja antoi erikoistehtäväksi Varkauden valokuvakokoelman työstämisen ja teollisen historian tallentamisen. Ekströmin noin 9000 kuvaa sisältävä negatiivikokoelma on Varkauden museon laajan kuva-arkiston kulmakivi.

Kuvien yhteydessä käytettävät kuvatekstit ovat Ekströmin itsensä kokoelmaa varten kirjoittamat. Niistä heijastuu myös hänen ilkikurinen huumorintajunsa, mutta ennen kaikkea hänen kunnioittava suhtautumisensa metsäkansaan ja heidän työnsä merkitykseen. Metsäkansa-kokoelman tarkoituksena on Ivar Ekströmin omin sanoin:

"esittää ainoastaan maa- ja metsäkansan asunto-olot ja elinkeinot, sekä näin säilyttää jälkipolville mahdollisimman paljon tietoa ja tuntemusta torpparien ja mäkitupalaisten kehityksestä ja kulttuurista, joka on unhoon jäämässä. Jos se lisäksi antaa nykypolville edes jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä edellisten sukupolvien maa- ja metsätyöt ovat merkinneet nykyaikaisen teollisuusyhdyskunnan luomisessa, niin ehkä kuvakokoelma täyttänee tarkoituksensa."

Tällä lauseellaan Ekström antaa metsäkansalle sen arvon, jonka he ansaitsevatkin nykyisen yhteiskuntamme luojina.

Vuonna 2011 Metsäkansa -kokoelman pohjalta koostettu valokuvanäyttely on ensimmäistä kertaa esillä Varkaudessa. Kokoelman pohjalta on julkaistu myös valokuvateos, jota on myynnissä museokaupassa.

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2014

Taidemaalari Juhani von Boehmin näyttely Varkauden taidemuseossa vuoden 2011 lopulla ja sitä edeltävä näyttely Galerie Oljemarkissa Helsingissä huipentavat hänen 20 vuotta kestäneen julkisen näyttelytoimintansa. Molemmat näyttelyt ovat tavallista laajempia. Varkauden taidemuseon näyttely on osittain retrospektiivinen. Juhani von Boehmin näyttelytoimintaa edelsivät pitkäaikaiset ja perusteelliset taideopinnot, joitten pääasiallisena ohjaajana oli hänen isänsä, taidemaalari Tuomas von Boehm sekä osittain myös taidemaalari Tapani Raittila.

Juhani von Boehmin taiteellinen tuotanto koostuu henkilökuvista, maisemista ja asetelmista. Teokset ovat pääasiassa öljymaalauksia, jotka on maalattu levylle liimatulle kankaalle. Mukana on myös joitakin pastellitöitä. Pastellimaalaus/piirustus on jatkuvasti ollut hänelle tärkeä ilmaisumuoto ja oli itse asiassa keskeisin alkuaikojen taiteellisessa tuotannossa.

Juhani von Boehmin taide on saanut vaikutteita lähinnä 1900-luvun eurooppalaisen taiteen modernistisista suuntauksista, mutta siinä heijastuu myös taiteilijan syvä kiintymys länsimaiseen maalaustaiteeseen aina varhaisrenessanssista alkaen.

Talven valo koostuu Ritva Kärmeniemen valokuvista ja Paula Taipaleen rossikruunuista. Varkauden taidemuseon teemanäyttelyssä valokuvat edustavat eriasteista talven valoa, kuvattuna Imatrankosken ja Vuoksen rannoilta. Ritva Kärmeniemen useasta digitaalisesta valokuvasta kootut kollaasit toistavat vuorokauden aikojen vaihtelua ja luonnon sielunmaisemaa. Tekstiilitaiteilija Paula Taipaleen valoisien, ilmassa riippuvien ja liikkuvien teosten lähtökohtana ovat olleet perinteiset himmelit, toteutettuna eri kierrätysmateriaaleista.   

Talven valo-näyttelyssä vuorottelevat valo ja pimeys, väri ja ilonpilkahdukset keskellä talven kaamosta. Vuodesta 1987 kuvataiteilijana toimineen Ritva Kärmeniemen valokuvat ovat myös kannanotto hänen kotipaikkakuntansa Imatran kansallismaiseman säilymisestä, kuvat on otettu Imatran Valtionhotellin puistosta ennen viimeisimpiä karsintoja. Aiheissa on mukana koskiuoma, kaupungintalon puisto sekä Vuoksenniskan Honkaharju. - ”Tavoitteeni on tunnelma, puiden rakenteen tarkastelu sekä lumen painon ja kuuran aikaansaamat muutokset maisemassa. Olen rakastanut puita ja piirrellyt niitä lapsesta asti. Imatra on Vuoksen varrelle rakentunut metsäinen, puistoinen ja matkailijoiden ylistämä kaupunki. Toivottavasti näin on jatkossakin”, toteaa Ritva Kärmeniemi, joka on valmistunut Suomen Taideakatemian koulusta vuonna 1966. Hän on täydentänyt opintojaan Imatran taidekoulussa grafiikkaan ja valokuvaan liittyvillä kursseilla 1990-2000-luvuilla.  

Paula Taipale on valmistunut tekstiilitaiteilijaksi vuonna 1978 Taideteollisesta korkeakoulusta, jossa hän on suorittanut myös taiteilijan pedagogisen koulutusohjelmatutkinnon vuonna 1997. Paula Taipaletta kiinnostaa himmelin edustama perusrakenne, kahdeksansivuinen tasokas, joka ripustus tapahtuu pienimmästä pisteestä. - ”Olen kehittänyt himmelitekniikkaa ja tehnyt erikokoisia Rossikruunuja materiaaleina mehupillit, karamellipaperit, helmet ja kristallit. Kehitän koko ajan rakenteen vaatimaa tekniikkaa, pillien käyttö olkien sijaan on lapsuuden muisto suoraan 1950-luvulta.”

Paula Taipale käyttää materiaalia siten, että lopputulos näyttää massiiviselta, jopa metalliselta. Läpikuultavan materiaalin avulla hän varioi sidosmateriaalia eri väriteemoiksi. 

Kuopiolaisen taiteilijan, kuvataideopettajan ja kulttuurijärjestöaktiivi Tauno Gröndahlin (1911-1970) syntymästä on kulunut sata vuotta. Juhlavuonna Kuopion taidemuseossa esillä ollut näyttely on nyt Varkauden taidemuseossa. Taiteilijan elämää ja tuotantoa valottava näyttely sisältää taiteen lisäksi taiteilijan elämänvaiheet julkaisun ja verkkonäyttelyn muodossa. Näyttelyä laajentaa Jukka Gröndahlin kuvaesitys hänen isosetänsä teoksista yksityiskodeissa ja julkisissa tiloissa. Oma osansa näyttelyssä on Tauno Gröndahlin työ Savon Sanomien nurkkavitsien kuvittajana vuosina 1953-1970.

Taiteilija Tauno Gröndahlin aihepiireinä olivat synnyinkaupungin Kuopion rakennettu ympäristö maisemineen, toisaalta lapsimuotokuvat unohtamatta hänen rooliaan aikakauden merkittävänä julkisten muotokuvien tekijänä. Monumentaaliaiheiden lisäksi hän kuvasi mielellään savolaismaisemia. Puhtaan Lapin maiseman lisäksi hän piti myös luonnon yksityiskohdista kukka-asetelmien muodossa. Taiteilija muisteli jo hänen aikanaan purettua Kuopiota, satamassa sijaitsevan synnyinkodin ympäristö rännikatuineen toistui Tauno Gröndahlin tuotannossa lukuisina maalauksina. Kuopio-aiheista tunnetuin on Tauno Gröndahlin entisen Kuopion Liikemiesklubin tanssisaliin suoraan seinäpinnalle maalaama Näkymä Kuopion satamasta vuosisadan alussa (1954), fresko on 2m pitkä ja 7,5 metriä leveä.

Onnellinen aika (1952), Niiralan lastentalon uudisrakennukseen Kuopion kaupungin tilaama maalaus on näyttävä esimerkki taiteilijan lapsiaiheisista teoksista. Kiinteästi tilassa oleva öljymaalaus (158x400 cm) on näyttelyssä pienenä valokuvajäljenteenä. Näyttelyyn on saatu Suomen taidehistoriassa aihepiirinä harvinaisia esimerkkejä taiteilijan tekemistä eri perheiden lasten ryhmäkuvista, tulkintaan sisältyy perheitten historiaan liittyviä vertauskuvallisia sisältöjä.

Tauno Gröndahl tunsi vetoa piirtämiseen jo lapsena, pastellivärien oston jälkeen 16-vuotiaana tie maalaamisen pariin oli selvä. Hän oli 17-vuotias mennessään opiskelemaan Helsinkiin Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskouluun vuosina 1929-30 ollen taiteilija Werner Åströmin (1885-1979) yksityisoppilaana. Lähtökohta oli selvä, taiteilija halusi maalata mallista, havainnoimalla luontoa. 

Tauno Gröndahl toimi lukuisissa luottamustehtävissä. Hän oli Kuopion Taiteilijaseuran (1947) ja  Kuopion Kuvataiteilijat ry ARS LIBERAN (1958) keskeisenä toimijana näkyvä taho järjestäessään Kuopiossa vierailevien taiteilijaseurojen näyttelyitä, esimerkiksi Varkauden, Joensuun ja Jyväskylän taiteilijaseurojen kanssa järjestettiin useita vaihtonäyttelyitä. Vastaavasti kuopiolaista taidetta nähtiin näillä paikkakunnilla.  

Taiteilija jakoi aikansa päivätyön ja taiteilijan työn välillä. Hän työskenteli ensin perheyrityksen O.W.Gröndahlin turkistehtaan työnjohtajana 1934-1952 ja 1952-1970 Niuvan koulun vahtimestarina. Tämän lisäksi hän toimi Kuopion kaupungin kansalaisopiston kuvataideopettajana vuodet 1946-1970.

Taiteilijan elämästä ja tuotannosta kertovaan verkkonäyttelyyn pääset tästä:

Stipendinäyttely, Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto ry

Turkulainen kuvataiteilija Ville Laaksonen (s.1978) näyttely Kolmas silmä Varkauden taidemuseossa on Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton vuoden 2012 stipendinäyttely. 

Laaksosen suurikokoisten maalausten ja veistoksen muotoon laajenevien teosten lähtökohta on psykologisen kuvan liitossa henkiseen yhteyteen.

Laaksonen tarkastelee maailmaa kolmekymppisen miehen näkökulmasta suhteessa kestäviin elämän arvoihin. Teokset ovat anarkistinen osoitus uskosta ihmisen ja elämän välillä. Laaksosen teosten henkinen lähtökohta on kaunotaiteellisessa traditiossa. Taiteilija ei usko pintapuoliseen kaunisteluun tai aiheilla “söpöilyyn”. Samoin hän hylkää provosoivan negatiivisuudella mässäilyn, puhuen voimakkaasti positiivisuuden ja kauneuden puolesta.

Pyrkiessään kohti absoluuttista, Laaksonen käy painia elämän filosofisten päämäärien keskellä. Teos teokselta hän haastaa itsensä tutkimaan kohtaamisen mahdollisuutta uudesta näkökulmasta. Tuloksena esittävä ja abstrakti risteytyvät, sisäisen kokemus sulautuu ulkoiseen havaintoon, rakenne hajoaa ja muoto syntyy uudelleen. Äärettömyys synnyttää tunteen tavoittamattomalta tuntuvasta toisesta. Miksi tehdä ylipäätään mitään, jos ei tiedä sen olevan totuus? Merkityksellisyys tuntuu lihassa ja järkeistää tunteen: Se on kaunista ja se on rakkaus.

Ville Laaksonen (s.1978) on kuvataiteilija ja kuraattori. Hän toimii aktiivisena taidemaalariliitossa ja on jäsenenä Helsingin taiteilijaseurassa, Turun taiteilijaseurassa, sekä taiteilijaseura Arte ryssä. Laaksonen työskentelee myös kuraattorina, järjestäen teemallisia näyttelyitä. Laaksonen on Suomen Kuraattorien Yhdistys, SKY ryn jäsen ja hänelle on myönnetty Paolon säätiön kuraattoriapuraha vuodelle 2011-12. Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton lisäksi näyttely on saanut tukea Taiteen keskustoimikunnalta ja Turun kaupungilta.

Varkauden taidemuseon näyttelyn kanssa samanaikaisesti Laaksonen on kutsuttu järjestämään yksityisnäyttely Pyhän Henrikin Taidekappelissa, Turussa. Taidekappelissa esillä oleva näyttely kantaa nimeä Neljäs ulottuvuus.

Taidemaalari, kuraattori Ville Laaksosen (s.1978 Turku) ajatuksia taiteen tekemisen sisällöstä hänen verkkosivuiltaan http://www.laaksone.com/.

Valokuvanäyttely varkautelaisista teollisuustyön tekijöistä 1910-1960-luvuilla perinteisen metalli- ja metsäteollisuuden aikana. Näyttelyn kuvat ovat Varkauden museon kuva-arkistoon kuuluvista A. Ahlström Oy:n ja Valokuvaamo Jäniksen kokoelmista, ja ne ovat pääosin Ivar Ekströmin ja Pauli Jäniksen kuvaamia. Näyttely esittelee Varkauden teollisuutta ja ihmisiä kuudelta osa-alueelta: laivanrakennus, konepaja-, puu- ja paperiteollisuus sekä tehtaan tukitoiminnot ja vapaa-ajan toiminta. Näyttelyn kuvat ovat pigmenttivedoksia digitoiduista mustavalkoisista negatiiveista. 

Kun Noormarkussa pääkonttoriaan pitävä teollisuuskonserni osti Varkauden tehdaslaitokset Wahlien suvulta vuonna 1909, oli Walter Ahlströmillä visio. Häntä ei kiinnostanut pelkästään teollisuustuotanto, vaan hän halusi luoda kokonaisen teollisuusyhteisön, jonka langat johtaisivat tehtaan konttoriin. Yhteiskuntasuunnittelulle oli selvä tilaus siinä vaiheessa, kun Varkauden tehtaat siirtyivät A. Ahlström Oy:lle. Tuon yhteisön asemakaavaa ja infrastruktuuria eivät suunnitelleet virkamiehet, vaan tehtaan johdon palkkaamat arkkitehdit. Suuri osa tuon ajan Varkauden teollisuuskaupunki-ilmeestä on säilynyt meidän päiviimme saakka – tehdas on osa kaupunkia ja kaupunki on osa tehdasta.

Kuvissa näkyvät ihmiset elivät hyvin yhteisöllistä elämää. He kävivät töissä tehtailla A. Ahlström Oy:llä, jonka nimi vääntyi kansan parissa paremmin savolaiseen suuhun sopiviksi lempinimiksi Alsti ja Römmi. Useat heistä rakensivat omakotitalonsa tehtaan kaavoittamalle ja tehtaalta ostetulle tontille. Lapset kävivät koulussa tehtaan koululla ja useat palvelut ja yhteiskunnalliset toiminnot olivat tehtaan järjestämiä. Varkauden työläisten teollisuusyhteisölliseen elämään kuului myös se, että vapaa-aikana urheiltiin ja harrastettiin yhdessä.

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2013

Taidegraafikko Lotta Pyykkönen (s.1971, asuu Enossa) tuo Varkauden taidemuseoon puupiirrosnäyttelyn teemalla Kuu. Teokset ovat utuisia ja sävykkäitä, vedokset on otettu perinteiselle japaninpaperille. Pyöreä kuu toimii teoksissa sekä työn muotona että sommitteluelementtinä. Kaiken taustalla on ajatus tilasta ja siellä olevista muodoista.

”Lapsena makasin usein ulkona pulkassa katsellen tähtitaivasta. Ylläni avautuva musta avaruus muodosti loputtoman tilan, joka oli mielestäni äärettömän kaunis, mutta myös hyvin pelottava. Taivaan katselu loi kaksinaisia tunteita: Ensisijaisesti koin olevani osa maailmankaikkeutta – samalla tunsin myös nöyryyttä. Olin vain pieni mikrosirunen kosmoksen suuressa loputtomuudessa.”

”Työskentelyäni on aina ollut ohjannut ajatus tilasta ja siellä olevista muodoista. Koenkin olevani enemmän kuvanveistäjä kuin taidegraafikko. Veistän teokset pääasiallisesti koivuvaneriin, joka on kovaa ja hankalaa työstää. Pidän kuitenkin sen luomasta kömpelöstä ilmeestä ja kulmikkaista viivoista. Japaninpaperi taas kompensoi vanerin karkeita muotoja omalla kauniilla herkkyydellään ja pehmeydellään.”

”Ajattelen, että vanerilevyyn auki kaiverretut tapahtumat siirtyvät puunpinnasta paperin muodostamaan tilaan. Jokaisella tilassa olevalla asialla on paikkansa ja oikeutensa syntyvässä kuvassa. Hion yksityiskohtia pitkään. Lisäksi vedostan puupiirrokset käsin. En paina laattoja prässillä, vaan hierrän puuhun telatun värin lusikalla paperiin. Käsin painaminen tekee mahdolliseksi erilaiset utuiset ja epätasaiset sävypinnat sekä tarpeelliset yksittäiset korostukset. Jokainen tekemäni vedos on tämän vuoksi myös hieman erilainen.”

”Teosteni henkinen koti löytyy 1800-luvun japanilaisesta puupiirroksesta. Palaan usein katselemaan vanhojen mestareiden töitä löytääkseni niistä jonkunlaista ohjausta vedoksieni toteutukseen. Japaniin viittaa myös puupiirrosteni pyöreä muoto, jonka liitän kuuhun. Kuu on taivaankappale, jota olen ihaillut lapsesta saakka. Pyöreä kuu esiintyy teoksissani sekä työn muotona että sommitteluelementtinä paperin horisontissa. ”
www.lottapyykkonen.com

Tuuli Mukka (s.1966 Pello) on lappilainen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee Rovaniemellä. Hänen päämääränsä on kuvata ihmistä. Hyvin maalauksellisten sekatekniikkateosten pohjana on valokuva, käsitelty ja maalattu, kollaasimaisesti paljastettu tai piilotettu. Ihmisen kuva-sarja on syntynyt vuonna 2010, jolloin Tuuli Mukka työskenteli myös Lapin taidetoimikunnan residenssissä Berliinissä. Näyttelyn teokset ovat vuosilta 2008-2010.

”Yksi määränpääni on kuvata ihmistä ja niitä moninaisia rakennelmia, joita on sisällämme, joita teemme ympärillemme ja joiden vaikutuspiirissä elämme.” Ihmisen kuva-näyttelyn maalauksia voi luonnehtia tämän ajan fotomontaaseiksi, niissä on jotain vanhaa ja jotain uutta, symboliikan keinoin näkyvää ja näkymätöntä.

Tuuli Mukan ensimmäinen yksityisnäyttely oli Rauman taidemuseossa vuonna 1983, samana vuonna hänen teoksiaan oli esillä Lapin läänin aluenäyttelyssä Kemin taidemuseossa. Hän on kuvataiteilijana Taidemaalariliiton, Lapin taiteilijaseuran ja

Oranki Art Oy:n jäsen ja myös graafinen suunnittelija (1996). Hänen teoksiaan on Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa Rovaniemellä, Yrjö A. Jäntin kokoelmissa Porvoossa, Kalevan kokoelmissa Oulussa, Aineen taidemuseon kokoelmissa Torniossa sekä ulkomailla Matti Miliuksen taidekokoelmassa Virossa sekä Tampere Maja-säätiön kokoelmissa Virossa. 

Maalauksia ja piirustuksia, Marskin Sali

Teemana Marsalkka C.G.E.Mannerheim 1867-1951

Pietarilaistunut suomalaistaiteilija Jan Neva (s.1974 Kitee) aloitti aikanaan klassisena muotokuvataiteilijana. Hän kuvaa uusimmissa teoksissaan tämän päivän ihmisiä kalevalaisuuden ja kreikkalaisen mytologian sankarihahmoina. Jumalten kuolema-näyttelyn teemana on eurooppalaisen kulttuurin rappio ja suurten tarinoiden arkipäiväistyminen. Varkauden taidemuseon näyttelyn piirustukset ja maalaukset ovat vuosilta 2008-2009.
 
Jumalten kuolema
- ”Uskonnon merkitys kulttuurin ytimenä on lakannut lännessä sivilisaatiota koossapitävänä voimana. Spiritualistisuuden on korvannut fantasia ja roolipelit, maailmat joista ihmiset hakevat tuonpuoleisuuden kokemusta kevennettynä. Kaikkia henkinen tyhjiö ei tunnu vaivaavan. Tilalle on tullut materialismi ja henkilökohtaisen onnen ja onnellisuuden tavoittelu.”
 
Taiteilija Jan Neva arvostaa opintojaan Pietarin Kuvataideakatemiassa 2001-2003, vaikkakin taustalla ovat myös opinnot Suomen Kuvataideakatemiassa 1993-2000 sekä Imatran taidekoulussa vuosina 1992-1993.
 
”Innoittajinani ovat eri aikakausien maalaustaiteen mestarit. Tutkin, kuinka he rakentavat kuvapinnan viivoilla, väreillä, valon ja varjon massoilla. Esittäväkin kuva on viime kädessä abstrakti, koska se rakentuu edellä mainituista elementeistä kaksiulotteiselle pinnalle. Vaikka teokseni perustuvat luonnon havainnointiin, niin pelkistän yleensä aihetta voimakkaasti. Käsittelen kuvissani ihmisen yksinäisyyttä, jonkin odotusta, ajan nopeaa kulumista, kuolemaa ja sen jälkeistä meille tuntematonta.”
 
Marskin Sali
Jan Neva on tuonut Varkauteen yllätyksenä uusinta muotokuvatuotantoaan, aiheena Marsalkka Mannerheim. Taiteilija työskentelee Pietarissa ateljeessa vanhassa keskustassa samalla alueella, jolla Mannerheim aikanaan asui. Näyttely keskittyy Marskin Venäjän vuosiin, esillä on potrettimuotokuvia sotilasuran alkutaipaleelta Chevalier-kaartin asussa, Mallieskadroonan päällikkönä vuonna 1904 sekä ulaanirykmentin komentajana vuonna 1909. Kokonaisuuteen kuuluu maalaus Kaikki sodat, joka välittää viestiä Venäjän Japanin sodan vuosilta 1905 symbolisoiden Marskin käymiä sotia, ensimmäisestä maailmansodasta toiseen maailmansotaan.  
 
Marskin muotokuvia tehtiin heti Suomen sisällissodan jälkeen valtavasti, kuitenkaan koskaan aikaisemmin ei ole maalattu C.G.E.Mannerheimin (1867-1951) muotokuvaa missään venäläisissä sotilasasuissa. Näyttelyllään taiteilija välittää meille tietoa myös siitä kuinka Venäjällä arvostetaan Suomen armeijan ylipäällikköä ja kansallista johtajaa, jonka ura alkoi Keisarillisen Venäjän armeijan upseerina.
 
Jan Nevalle Mannerheim edustaa täydellistä herrasmiestä, vanhanajan aristokraattia, mennyttä kaunista Eurooppaa joka tuhoutui I ja II maailmansodassa. Asiaan kuuluu että taiteilija on tutkinut kaiken mahdollisen kirjallisuuden aiheen tiimoilta. Erityisesti on jäänyt mieleen ote suomalaisen taiteilijan Albert Edelfeltin kirjeestä äidilleen, jossa on seuraava kuvailu Marskista: ”näyttää komealta chevalier- kaartin asussa”. Edelfelt oli mukana Venäjän tsaari Nikolai II:n kruunajaiskulkueessa ja näki siellä Mannerheimin kulkueen kärjessä astelemassa miekka kohotettuna.
 
Kahden maan taiteilijaseuroihin kuuluva Jan Neva osallistuu tasaisesti kotimaisiin näyttelyihin. Hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Kuopiossa vuonna 1999 ja viimeisin Helsingissä Galleria Uusitalolla vuonna 2009. Vuoden 2011 lähestyviä näyttelyitä ovat Varkauden taidemuseon yksityisnäyttelyn lisäksi kutsu Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyyn sekä ulkomaisista näyttelyistä kohteena on Pariisi. 

Taiteilijasta lisää: www.janneva.com

Kierrätysideologian kannattaja, kuvataiteilija, korutaiteilija ja taidekäsityöläinen Jaana Tuomisto (s.1969) on tehnyt Varkauden taidemuseoon lapsen asemaa ja vanhempien roolia käsittelevän näyttelyn nimeltä Huomattujen monologit. 

Näyttely koostuu kahdesta isosta tilateoksesta ja sarjasta käsitteellisiä koruja. Jaana Tuomisto pohtii teostensa kautta esimerkiksi lapsen identiteetin kehittymistä, kasvamista ja toisaalta vanhemman riittämistä eri rooleissa.  Lähtökohtina ovat lasten leikit ja lelujen kautta välittyvät kasvatukselliset arvot. Taiteilija haluaa herättää katsojassa ajatusprosessin, ehkä kysymyksiäkin liittyen ihmisenä olemiseen sekä oman identiteetin muovautumiseen.

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2012

Puuveistoksia ja installaatioita

Kuvanveistäjä Tiina Laasonen (s.1968 Kauhavalla, asuu Seinäjoella) arvostaa perinteisiä menetelmiä työskentelyssään. Silmukoita-näyttelyyn taiteilija on veistänyt puusta silmukoita, tilkkuja ja neuloksia. Valettuja teoksia taas ovat posliinisaveen valetut pitsilakanat.

"Työskentelyprosessissa minulle on tärkeää muodon ja materiaalin tuntu. Kuvanveiston tekniikoiden aiheuttama samojen työvaiheiden toisto antaa aikaa ajatusprosessille. Työskennelläsi pelkistyvät ajatusvyyhdet yksinkertaisiksi puukaavioiksi. Työskentelen mielelläni yhdistellen erilaisia materiaaleja. Käytän veistoksissani mm. erilaisia puulaatuja, vaneria, keramiikkasavea, rautaa, betonia, lankaa, kangasta ja pronssia. Valan itse pronssi- ja alumiiniveistokseni cire perdue-menetelmällä."

• http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2627

Installaatioita, mediataidetta, valokuvia, piirustuksia

Varkautelaissyntyisen Anne Pehkosen (s.1954) näyttely Toipuva sydän työstää läheisen menetykseen liittyvää surua ja menetystä henkilökohtaisella tasolla. Taiteilija kantaa huolta laajemmin ympäristöstä ja ilmastonmuutoksesta. Voiko sydän toipua? Voiko maapallo toipua?

Pehkosen näyttelyiden teokset ovat käsitteellisiä ja usein niiden taustalla on kertomus. Installaatiot sisältävät kuvaa/liikkuvaa kuvaa, tekstiä, ääntä, esineitä ja veistoksia. Useimmiten hänen töissään tulevat esille kysymykset, jotka liittyvät identiteettiimme, suhteisiin toistemme kanssa sekä ympäristöön liittyvät kysymykset. Uusimmissa töissään Pehkonen yhdistää ääntä liikkuvaan kuvaan tai rakennettuun tilanteeseen luodakseen monimerkityksellisiä kertomuksia. Hänen kertomansa tarinat, dokumentaariset tai keksityt, ovat yhteydessä siihen mitä näemme kuin myös siihen mitä samanaikaisesti kuulemme.

• http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/2825
• http://www.environmentalart.net/pehkonen/index.htm

Maalauksia

"Olen valmistanut taidenäyttelyn unelmastani. Unelmani on matkustaa ja maalata -paljon."
Taiteilijan puoliabstraktit maalaukset paikan päällä Berliinissä ovat syntyneet 2000-luvulla tehtyjen matkojen tuloksena. Kuvastossa on tunnistettavana vaikka Saksojen yhdistymisen symboli, Brandenburgin portti. Maaria Märkälä (s.1964) on opiskellut Vapaassa taidekoulussa ja Pekka Halosen akatemiassa ja toimii Taidemaalariliiton puheenjohtajana.

150 vuotta taiteilijan syntymästä

Taiteilijan teoksia julkisista ja yksityisistä kokoelmista

Taidemaalari ja piirustuksenopettaja Anna Sahlsténin (22.9.1859 Iisalmi 21.8.1931 Helsinki) tuottelias ura alkoi Suomen taiteen kultakaudella. Hän maalasi noin 50 vuoden ajan tehden samalla pitkän taidepedagogisen uran.

Anna Sahlstén vietti varhaislapsuutensa Iisalmessa ja kävi myöhemminkin Itä-Suomessa ympäri Suomea suuntautuvilla maalausmatkoillaan. Taiteilijana hän siirtyi varhaisesta naturalismista pehmeän realistiseen tyyliin maalaten etenkin muotokuvia, idyllisiä perhekuvia, lapsiaiheita ja maisemia.

Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskoulussa vuosina 1877-1880 ja tämän jälkeen Adolf von Beckerin yksityisakatemiassa vuosina 1880-1882. Taideopintojen ohella hän aloitti 21-vuotiaana piirustuksenopettajan työn joka jatkui 46 vuotta. Hän perusti Suomen Piirustuksenopettajainyhdistyksen vuonna 1906 ja toimi sen ensimmäisenä puheenjohtajana 1906-1922. Anna Sahlsténin teoksia oli ensi kerran esillä vuonna 1884.

Anna Sahlsténin syntymästä 150-vuotta juhlanäyttelyssä on esillä 51 työtä yli 40 vuoden ajalta. Näyttelykokonaisuus jatkuu Varkauden taidemuseon naapurissa, Taidekeskus Väinölän CafeGalleriassa. Näyttelyyn liittyy julkaisu Anna Sahlstén 1859-1931. Taiteilijan tuotantoa tutkineet kaksi taidehistorioitsijaa ovat kirjoittaneet julkaisuun erikoisartikkelit taiteilijasta. VTM, HuK Marja-Liisa Häyrinen on kirjoittanut Anna Sahlsténin urasta naistaiteilijana ja piirustuksenopettajana 1877 – 1931 ja FM Asta Pärssinen Anna Sahlsténista Nuori Suomi –albumin taiteilijana. 

Taiteilijan elämänkertatiedot näyttelyyn liittyvästä julkaisusta.

Onko popcorni vain popcorni? Mitä koirat kertovatkaan meistä ihmisistä?

Kuvataiteilija Laura Melkisen (s.1975 Liperi) näyttely koostuu kahdesta teemasta, näyttelysalin täyttävät jättimäiset popcornit ja Rakel Kansasen sali vie katsojan ihmettelemään käsitteellisempää koirapuistoa asukkeineen.

Laura Melkisen työskentelyä ohjaa lapsenomainen asioiden ihmettely, oivallusten etsiminen ja arjen estetiikka. Taiteen teemat lähtevät oman elämän pienistä asioista, jotka kasvavat suurempiin mittoihin jalostuessaan eteenpäin taiteilijan työhuoneella. Melkinen työkentelee pääasiassa maalaten, mutta välillä syntyy myös installaatioita ja esinekoosteita kierrätysmateriaalia hyödyntäen.

"Tärkeintä työskentelyssäni on valo ja väri. Ja taiteen tekeminen ja katsominen ei aina tarvitse olla ryppyotsaista touhua."

www.melkinen.net

HiJACKed
K16 Rakel Kansasen sali

Piirustuksia, installaatioita ja litografioita

Kuvataiteilija Henna Pohjola puuttuu käsityksiin sukupuolesta ja julkisuudesta hyvin näkyvällä tavalla. Hänen taiteensa reagoi ajankohtaisten aiheiden kautta, ottaa mukaan länsimaisen taiteen kuvaperinteen ja tuloksena on uusi näkemys.

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2011

Varkautelaisten rakennettu menneisyys

Näyttelyn tärkeimpinä aihepiireinä olivat Varkauden arvokas rakennusperintö, nykyisen kaupunkikuvan syntyyn ja muutoksiin liittyvät vaiheet.

Näyttelyn teema toistuu verkkonäyttelyssä, joka toimii myös hyvänä opetuspakettina kouluille:

• http://www.saranat.fi/Flash/kuntanayttelyt.asp?kunta=varkaus

Valokuvataiteilija Juha Allan Ekholm (s.1965, asuu Turussa) on valmistanut nykyvalokuvan keinoin projektin kaupungista katsottuna roolipelin läpi. Sähköiset pelikortit, data-projektoriesitys ja ripustettava osuus on kuvattu vuosina 2004-2006. REPLAY on näyttely visuaalisista tutkimusmatkoista roolipelin läpi katsotussa kaupungissa, kulttuurihistorian, pelin ja todellisuuden sekoittumisesta. Pelin on kirjoittanut roolipelitaiteilija, taiteilija Mike Pohjola. Kuva-aineisto muodostuu kuopiolaisen valokuvaaja Viktor Barsokevitschin 1900-luvun taitteen kuva-aineistosta ja Juha Allan Ekholmin nykyvalokuvista.

Öljymaalauksia

Varkautelainen kuvataiteilija Marko Viljakka (s.1966) on käyttänyt töittensä lähtökohtana aikaisemmin vesiteemaa. Veden vaihtelevat olomuodot ovat johtaneet matkaa pilviaiheisiin teoksiin ja nyt muoto on kiteytynyt saarekkeiksi. Luonnon orgaaninen muoto ja itse tekemisen prosessi ovat taiteilijalle tekemisen lähtökohta.

"Tapani työstää ja keksiä uusia aiheita tai teemoja on muuttunut. Nykyinen muutos on silmän sanelema. Aiempi johdattaa uuteen ja jättää jälkensä uusiin asioihin. Niin se vain näköjään on. Muutos voi toki tapahtua jostain muustakin syystä, mutta en havaitse sitä itse tietoisella tasolla."

Digitaaligrafiikkaa

Varkautelaistaustainen, Tampereella asuva Lars Holmström (s.26.6.1949) viettää merkkivuottaan näyttelyllä, jonka nimi on yksinkertaisesti LX.

Taiteilija luo näyttelyllään katsauksen menneeseen viiteen vuoteen. Taidemaalarina puhtaan ei-esittävän taiteen tekijä näyttäytyy tässä näyttelyssä graafikkona, jonka aiheet löytyvät arkitodellisuudesta ja kuvallisesta maailmasta. LX-näyttely jatkuu Varkauden taidemuseon tiloista naapurissa sijaitsevassa Taidekeskus Väinölässä.

• http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/384

Maalauksia

Varkauden kuvataide-elämässä pitkään vaikuttanut kuopiolaissyntyinen Eero Hyvärinen (s.15.10.1927) keskittyy näyttelynsä teemassa Syksystä kesään luontoaiheisiin hänelle ominaiseen tyyliin pastellin ja vesivärien keinoin.

Arja Valkonen-Goldblatt (s.1950 Kuopiossa, asuu Heinävaarassa Joensuun lähellä) työskentelee laajojen teemojen parissa. Vuonna 2000 Varkaudessa nähtiin taiteilijan sarja nimeltä Muodonmuutoksia, nyt hänen maalauksiinsa ovat ilmestyneet mökit, täysin kutsumatta. Mökki tai talo on taiteilijalle symbolinen, tilallinen käsite.

MINUN TALONI koostuu piirustuksista, maalauksista, esinekoosteista sekä installaatioista. Mukana on myös taiteilijakirjoja. 

• http://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/fi/taiteilijat/1937

Ks. lisätietoja Näyttelykalenteri 2010

Suomalaisia ryijyjä 1778-2008

Näyttely kiersi kiertonäyttelynä kotimaassa ja siirtyy kiertämään ulkomaiden museoita.

Varkauden museotoimen näyttely Ryijy Elää esittelee varkautelaisen Tuomas Sopasen laajan yksityiskokoelman ryijyjä. Näyttelyssä on esillä yli 80 ryijyä ja se on näin ollen yksi laajimmista Suomessa esitellyistä ryijynäyttelyistä.

Näyttelyyn valitut ryijyt kertovat ryijystä käyttötekstiilinä, sisustusesineenä ja taideteoksena. Ryijyjen käytössä tapahtuneet muutokset ja ryijyissä näkyvät muotisuuntaukset ovat myös esillä näyttelyssä. Näyttelyn vanhimmat ryijyt ovat kansanomaisia ryijyjä 1700-luvulta, uusin ryijy on valmistunut helmikuussa 2008.

Suomalaisten kansantaiteilijoiden ryijyjen rinnalla näyttelyssä nähdään muun muassa jugendajan penkkiryijyjä, 1900-luvun alun käsityöharrastuksen suosion nousun myötä valmistuneita sisustustekstiilejä, sekä myös keskeisten tekstiilitaiteilijoittemme, kuten esimerkiksi Uhra-Beata Simberg-Ehrströmin, Eva Brummerin, sekä Ritva Puotilan ryijyjä. Näyttelyssä on esillä myös useita nykypolven suunnittelijoiden ryijyjä. Näyttelyyn liittyy myös osio, joka kertoo ryijyn historiasta, käytöstä ja antaa ohjeita ryijyn säilytykseen ja käyttöön kotioloissa. Näyttelyn visuaalisesta ilmeestä vastaa varkautelainen taiteilija Leena Mäki-Patola.

Kokoelman ryijyistä on julkaistu myös kirja, Leena Willbergin ja Tuomas Sopasen, sekä valokuvaaja Kari Jämsenin Ryijy Elää, suomalaisia ryijyjä 1778–2008. Kirjan julkistamistilaisuus järjestettiin näyttelyn avajaisten yhteydessä. Kirjan voi ostaa museon museokaupasta.

Sopanen on koonnut yli kahdensadan ryijyn kokoelmansa varsin lyhyessä ajassa. Kokoelman vahvuus on sen laajuus ja systemaattisuus, jolla kokoelmaa on täydennetty. Intohimoisena keräilijänä Sopanen on luonut kokoelman, joka kertoo ryijyn koko kehityskaaren ja eri käyttömuodot käyttöesineestä moderniksi sisustustekstiiliksi.