Kaikkien kaupunki, onko se?

Oletko koskaan ajatellut kaupungilla kävellessäsi, että kuka suunnittelee julkiset ja puolijulkiset tilat? Ja etenkin sitä, että kenen ehdoilla ne rakennetaan? Et varmaankaan kovin aktiivisesti, harva meistä on.

Mutta kiinnitämmekö huomiota noihin tiloihin esimerkiksi puistoon siinä vaiheessa, jos niissä viettääkin aikaansa isompi porukka, jolla on omia juomia ja välillä vähän enemmän ääntäkin sekä muuta meininkiä. Tai havainnoimmeko välittömästi torin penkin, koska siinä nukkuu henkilö hyvällä säällä. 

Näin me yleisesti havainnoimme ympäristöämme ja terästämme aistejamme tilanteissa, jotka poikkeavat meille tutusta. Mutta mistä se johtuu? Varmasti tekijänsä on evoluutiolla, että huomioimme ison joukon. Mutta myös päihteidenkäyttö, etenkin, jos se poikkeaa mahdollisesta omasta käytöstämme, kiinnittää huomiomme heti. Tämä taasen johtuu siitä, millaisia mielikuvia olemme päihteitä käyttävistä henkilöistä luoneet. 

Oletko miettinyt, miksi päihteitä käyttävät henkilöt kerääntyvät porukkaan. Porukkaan kuuluminen, sosiaalisuus, on osa ihmisyyttä. Meillä on tapana hakeutua seuraan, jossa voimme olla omina itsenämme, ilman ennakkoluuloja, ja olla vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. 

Usein päihteitä käyttäviä ihmisiä kohtaan liittyvät mielipiteet ovat hyvin negatiivisia. Ajattelemme heidät pelkkinä häiriöinä ja niputamme heidät yhdenlaiseksi joukoksi. Tämä pätee etenkin huumeita käyttäviin ihmisiin. Kyse on ennakkoluuloista ja leimaamisesta. Leimaaminen on siitä ikävä ilmiö, että leimattu ihminen alkaa myös käyttäytyä, kuten hänen odotetaan käyttäytyvän. Esimerkiksi koulussa laiskaksi leimattu oppilas voi alkaa käyttäytyä oletetulla laiskalla tavalla. Samoin huumeita käyttävä ihminen alkaa käyttäytyä siten, kuten leima ”vaatii” ja siitä on hyvin vaikea päästä eroon.

Miten leimaamista voisi vähentää?

Muutos lähtee juuri sinusta. Meistä jokainen voi muuttaa vain omaa suhtautumistaan, hankkia tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Päihteitä käyttävät henkilöt tulisi nähdä tukea ja apua tarvitsevina henkilöinä, ei pelkästään järjestyshäiriöinä. 

Tärkeää on myös pohtia, miten palveluilla voidaan parantaa päihteitä aktiivisesti käyttävien ihmisten tilannetta. On hyvä muistaa, ettei kukaan, myöskään päihteitä käyttävä, haluaisi viettää öitään rappukäytävässä tai puiston penkillä. He haluavat paikan, missä voi turvallisesti viettää aikaa, myös päihtyneenä. Päihteet sallivat matalan kynnyksen paikat ovat erittäin tärkeitä paikkoja hengähtää, hoitaa asioita, saada ohjausta ja apua vaikkapa hoitoon pääsyn suhteen. Siksi on tärkeää, että matalankynnyksen paikka olisi saatavilla. Se on hyödyksi meille kaikille, mutta ennen kaikkea päihteitä käyttäville ihmisille.

Kim Kannussaari, huumetyön asiantuntija
Ehkäisevän päihdetyön verkosto